Eivastausprosentti

Eivastausprosentti on tilastollisen tutkimuksen mittari, joka ilmaisee sen, kuinka suuri osa otokseen kuuluvista yksiköistä ei vastannut tutkimukseen lainkaan. Se kuvaa yksikkötasoista ei-vastausta (unit nonresponse). Sitä käytetään sekä kansallisissa että pienemmissä tutkimuksissa arvioimaan tiedonkeruun onnistumista ja mahdollisia epäedustavuutta aiheuttavia tekijöitä. Sillä voi olla erilaisia muotoja, esimerkiksi kun tarkastellaan yksittäisen kysymyksen ei-vastausta (item nonresponse) erikseen.

Laskenta: Jos N on otoksen kokonaismäärä ja n_ei_vastaus on ei-vastanneiden määrä, eivastausprosentti = (n_ei_vastaus / N) × 100. Vastausprosentti on sen komplementti: 100 − eivastausprosentti.

Tulkinta: Korkea eivastausprosentti heikentää otoksen edustavuutta ja kasvattaa epävarmuutta. Riski epäedustavuudelle riippuu siitä, liittyykö ei-vastaus tutkittaviin muuttujiin ja eroavatko vastaajat ei-vastaajista näissä muuttujissa.

Syytekijät: Yhteydenotto epäonnistuu, vastaajat kieltäytyvät, puutteelliset yhteystiedot, kielimuuri, tutkimuksen aihe tai sen pituus sekä käytetty tiedonkeruumenetelmä voivat lisätä ei-vastausprosenttia.

Ehkäisy ja käsittely: Parannetaan yhteydenottoja, käytetään useampaa tiedonkeruumenetelmää (verkko, puhelin, kasvotusten), muistutuksia, kannustimia sekä kyselyn yksinkertaistamista. Lisäksi otantaa voidaan parantaa ja päivittää yhteystietoja.

Analyysissä eivastausprosenttia käsitellään painotuksilla (weighting), post-stratifioinnilla tai imputoinnilla sekä tehtyjen herkkyysanalyysien avulla arvioidaan mahdollisen ei-vastausvääristymän vaikutuksia tutkimuksen johtopäätöksiin.