Eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmät

Eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmät, tunnetut myös ei-probabilistisina näytteenottomenetelminä, ovat joukko valintamenetelmiä, joissa tutkimusjoukon yksilöt eivät valikoidu sattumanvaraisesti. Tällöin jokaisella yksilöllä ei ole tunnettua tai nollasta poikkeavaa todennäköisyyttä tulla valituksi otokseen. Tämä eroaa todennäköisyysnäytteistyksestä, jossa jokaisella populaation jäsenellä on määritelty mahdollisuus tulla valituksi.

Eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmien etuna on usein niiden kustannustehokkuus ja nopeus verrattuna todennäköisyysnäytteistyksen monimutkaisempiin prosesseihin. Ne ovat hyödyllisiä tilanteissa, joissa ei ole saatavilla kattavaa luetteloa populaatiosta tai kun tutkimuskohteena ovat vaikeasti tavoitettavat ryhmät. Haittapuolena on kuitenkin riski otoksen vinoutumisesta, mikä voi heikentää tulosten yleistettävyyttä koko populaatioon.

Yleisiä eitodennäköisyysnäytteistysmenetelmiä ovat esimerkiksi mukavuusnäytteenotto (convenience sampling), jossa valitaan helposti saatavilla olevat yksilöt, lumipallo- eli lumivyörynäytteenotto (snowball sampling), jossa alkuun valitut osallistujat auttavat tunnistamaan uusia osallistujia, sekä kiintiö- eli harkinnanvarainen näytteenotto (quota sampling), jossa pyritään muodostamaan otos, joka vastaa populaation tunnettuja demografisia ominaisuuksia. Myös itsevalikoituva näytteenotto (self-selected sampling), jossa yksilöt vapaaehtoisesti osallistuvat tutkimukseen, kuuluu tähän kategoriaan. Menetelmien valinta riippuu tutkimuksen tavoitteista, resursseista ja käytettävissä olevasta tiedosta.