Einsuliinilääkitys

Einsuliinilääkitys viittaa hoitoon, jossa insuliinia käytetään potilaan elimistöön pistettävänä lääkkeenä. Insuliini on hormoni, jonka haiman beetasolut tuottavat. Se on välttämätön verensokerin eli glukoosin säätelyssä, sillä se auttaa soluja ottamaan glukoosia verenkierrosta energiaksi. Einsuliinilääkitystä käytetään pääasiassa tyypin 1 diabeteksen hoidossa, jossa haima ei tuota riittävästi tai lainkaan insuliinia. Sitä voidaan käyttää myös tyypin 2 diabeteksen hoidossa, kun suun kautta otettavat lääkkeet eivät riitä pitämään verensokeria tavoitetasolla.

Insuliinia on saatavilla useina eri muotoina, jotka eroavat toisistaan vaikutusajan ja alkamisajan perusteella. Pikainsuliinit alkavat vaikuttaa nopeasti ja niiden vaikutus kestää lyhyen aikaa, minkä vuoksi niitä käytetään yleensä aterioiden yhteydessä verensokerin nousun hillitsemiseksi. Lyhytvaikutteiset insuliinit toimivat hieman hitaammin ja niiden vaikutus kestää pidempään. Keskipitkä- ja pitkävaikutteiset insuliinit tarjoavat pidempikestoista verensokerin säätelyä ja niitä käytetään usein perustason insuliinina. Monesti käytetään yhdistelmäinsuliineja, jotka sisältävät sekä nopeavaikutteista että pitkävaikutteista insuliinia.

Insuliini annostellaan yleensä ihon alle, tyypillisesti vatsan, reisien, pakaroiden tai olkapäiden alueelle. Pistostavat ovat joko kertakäyttöisiä kyniä tai insuliinipumppuja, jotka annostelevat insuliinia jatkuvasti. Einsuliinilääkityksen tavoitteena on jäljitellä elimistön normaalia insuliinin eritystä mahdollisimman hyvin ja ehkäistä verensokerin liiallista nousua aterioiden jälkeen sekä pitää verensokeri vakaana paaston aikana. Oikean annostelun ja käyttötekniikan oppiminen on keskeistä hoidon onnistumisen kannalta. Säännöllinen verensokerin seuranta on tärkeää, jotta lääkitystä voidaan säätää yksilöllisten tarpeiden mukaisesti ja välttää sekä korkean että matalan verensokerin aiheuttamia ongelmia.