Eimoottorisoitunut

Eimoottorisoitunut on suomalainen termi, jolla viitataan esineeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon, joka ei sisällä moottoria tai jolla ei ole moottorikäyttöä. Tällainen määritelmä kuvaa yleensä ihmisen voiman, painovoiman tai muun ei-moottorisen energian lähdettä hyödyntävää käyttöä. Eimoottorisoituneita laitteita ovat esimerkiksi polkupyörät, käsikäyttöiset ruohonleikkurit sekä monet kävelyyn ja liikuntaan perustuvat kulkuvälineet.

Etymologia ja kirjoitusmuoto: sana muodostuu osista ei (kieltosanasta) + moottorisoitunut (moottorin avulla toimiva tai motorisoitu). Kielessä on sekä perinteinen kahdella sanalla kirjoitettava muoto ei moottorisoitunut että harvemmin käytetty yhtäsanaista muotoa eimoottorisoitunut; teknisissä yhteyksissä käytetään usein myös sanaliittoa tai sille viittaavia ilmauksia. Painotukset ja kirjoitusasut voivat vaihdella kontekstin mukaan.

Käyttö ja kontekstit: termiä käytetään lähinnä numeerisissa tai luokittelua käsittelevissä teksteissä, kuten tilastoissa, energiakäytön ja liikenteen raportoinnissa sekä museo- tai kulttuuriperintöön liittyvissä kuvausteksteissä. Se auttaa erottamaan motorisoidut ratkaisut (moottorikäyttöinen, moottorisoitunut) ei-moottorisiin vaihtoehtoihin kuuluvista ratkaisuista.

Suhteelliset termit: eimoottorisoitunut on vastakohta moottorisoituneelle (motorized) tai moottorikäyttöiselle. Tavallisia synonyymejä ovat ei-moottorikäyttöinen tai käsikäyttöinen, riippuen kontekstista.

Esimerkit: eimoottorisoitunut polkupyörä (tavallinen, ilman sähkö- tai polttomoottoria) ja eimoottorisoitu ruohonleikkuri ovat yleisiä käyttöyhteyksiä. Moottorisoituneita vastineita ovat esimerkiksi sähkö- tai polttomoottorilla varustetut liikennevälineet.