kirjoitusmuoto

Kirjoitusmuoto on kielen kirjoitettua ilmaisua koskeva järjestelmä, johon kuuluvat oikeinkirjoituksen säännöt, välimerkit, isojen ja pienien kirjainten käyttö sekä diakriittien ja typografisten konventioiden yleiset periaatteet. Se viittaa myös kielen kirjoitettuun normiin, joka usein määräytyy kielenhuollon tai kielitoimiston kaltaisten viranomaisten toimesta.

Käytännössä kirjoitusmuoto liittyy läheisesti oikeinkirjoitukseen: se määrittelee, miten puhuttua kieltä kirjoitetaan, ja miten kirjaimet sekä merkit edustavat äänteitä, morfeemeja ja sanoja.

Esimerkkinä suomen kirjoitusmuodosta ovat suomen oikeinkirjoitusperiaatteet: suomen kirjoitus käyttää latinalaakkostoa, jossa on a–z sekä ä ja ö. Oikeinkirjoitusohjeet määrittelevät muun muassa suurennus- ja pienennys: yhdyssanat sekä laina- ja vieraiden sanojen kirjoitusasut. Ohjeistuksia antavat Kotimaisten kielten keskus (Kotus) ja ne ovat osa koulutuksen ja viranomaistoiminnan dokumentaatiota.

Kirjoitusmuoto voi muuttua ajan myötä kielenhuollon ja standardisoinnin kautta; uusien sanojen tulo, äänteiden muutokset tai lainasanapolitiikka voivat johtaa päivityksiin.

Laajemmin kirjoitusmuoto voi tarkoittaa sanan tai nimen kirjoitusasua sekä yhdenmukaisen ilmaisun valintaa tekstielementeissä. Se on tärkeä sanakirjoissa, tekstinkäsittelyssä ja kieliteknologiassa.