Eibiodegradatiivinen

Eibiodegradatiivinen on adjektiivi, jolla tarkoitetaan ainetta tai materiaalia, joka ei hajoa biologisesti ympäristön normaalissa olosuhteissa tai jonka hajoaminen on hyvin hidasta. Termiä käytetään auttamaan erottamaan sellaiset materiaalit, joita mikrobit, entsyymit tai biologinen toiminta ei käytännössä pilko, muiden kuin kemiallisen tai fysikaalisen muokkauksen kautta.

Biodegradability tarkoittaa aineen kykyä hajota mikrobien toimesta yksinkertaisempiin yhdisteisiin. Eibiodegradatiivinen vastakohtana viittaa aineisiin, joita ympäristössä ei täysin tai nopeasti hajoa biologisesti. Biodegradabiliteetti riippuu sekä aineen kemiallisista ominaisuuksista (esim. polymerien rakenteet, sideketjut) että olosuhteista (lämpötila, kosteus, mikrobit, hapenkulutus).

Esimerkkejä eibiodegradatiivisista materiaaleista ovat yleisesti käytetyt ei-biodegradatiiviset polymeerit kuten polyeteeni (PE), polypropeeni (PP) ja polystyreeni (PS), sekä monet metallit, lasi ja kiviluonteiset aineet. Näiden ei- tai erittäin hidastunut biologinen hajoaminen johtaa pitkäaikaiseen persistentyyteen ympäristössä. Toisaalta joillekin materiaaleille saatetaan saavuttaa biologinen hajoaminen tietyissä erikoisolosuhteissa, mutta ne eivät välttämättä ole eibiodegradatiivisia normaalissa ympäristössä.

Biodegradabilityä arvioidaan standardoiduissa testeissä, kuten OECD:n valmiin biodegradoitavuuden ja inherentin biodegradoitavuuden kokeissa. Tulokset luokittelevat aineet joko biodegradatiivisiksi tai ei-biodegradatiivisiksi. Eibiodegradatiivisuus korostaa ympäristön pitkäaikaista säilyvyyttä, mahdollisia kulkeutumisia ja vaikutuksia, sekä tarvetta kierrätykselle, vaihtoehtoisille materiaaleille tai suunnitteluratkaisuille, jotka parantavat kestävyyttä.