Edustusasteen

Edustusasteen käsite kuvaa sitä, miten hyvin väestö tai tietty ryhmä saa äänensä kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa. Se kuuluu demokratiatutkimuksen keskeisiin käsitteisiin ja voidaan tarkastella sekä kuvailevana edustuksena (descriptive representation) että toiminnallisena edustuksena (substantive representation).

Mittaamisen perusta on ryhmän osuuden vertaaminen sekä väestössä että sen edustajiston jäsenistössä. Yksinkertainen mittari on edustusasteen suhdeluku: ryhmän osuus edustajaryhmässä jaettuna sen osuuden mukaan väestöstä. Esimerkiksi, jos ryhmä muodostaa 20 prosenttia väestöstä mutta hallitsee 15 prosenttia edustajista, edustusaste on 0,75. Tutkimuksessa voidaan lisäksi tarkastella deskriptiivistä edustusta (miljojen demografisten ryhmien muodostama edustus) sekä toiminnallista edustusta (ryhmän näkökulmien vaikutus politiikkaan).

Vaalijärjestelmällä, piirijakoinnilla, vaatimuksilla ja kiintiöillä sekä muiden rakenteellisten tekijöiden kautta edustusasteen taso vaihtelee. Proportionaaliset järjestelmät voivat lisätä vähemmistöjen edustusta, kun taas suuripiirijärjestelmät voivat kaventaa sitä. Demografiset muutokset sekä rekrytointimenetelmät ja kandidaattivalinnat vaikuttavat myös edustusasteen kehitykseen.

Edustusaste ei mittaa valtaa tai vaikutusvaltaa päätöksenteossa, eikä se yksin kerro siitä, miten ryhmän näkemykset vaikuttavat poliittisiin lopputuloksiin. Siksi sitä käytetään usein yhdessä muiden mittareiden kanssa, kuten päätösten sisällön ja poliittisen vaikuttamisen analyysin kanssa. Lisäaiheita ovat deskriptiivinen ja toiminnallinen edustus, tasa-arvokysymykset sekä kiintiö- ja reformiprosessit.