Ecorobustisuuden

Ecorobustisuus on käsite, joka kuvaa järjestelmän, kuten ekosysteemin tai sosioekologisen järjestelmän, kykyä kestää ja toipua häiriöistä säilyttäen samalla keskeiset toiminnot ja rakenteet. Se liittyy läheisesti järjestelmän vakauteen ja sopeutumiskykyyn muuttuvissa olosuhteissa. Järjestelmän, joka on ecorobusti, ei odoteta olevan muuttumaton, vaan sen kykyä selviytyä ja jatkaa toimintaansa häiriöistä huolimatta pidetään tärkeänä. Esimerkiksi ekosysteemin, joka pystyy toipumaan metsäpalosta tai tulvasta ja jatkamaan lajiston monimuotoisuuttaan ja ravintoverkkojaan, katsotaan olevan ecorobusti. Samoin sosioekologisissa järjestelmissä, jotka voivat sopeutua ilmastonmuutokseen tai taloudellisiin taantumiin ilman merkittävää romahtamista, osoittavat ecorobustisuutta.

Ecorobustisuuden mittaamiseen ja arviointiin käytetään erilaisia indikaattoreita, jotka voivat vaihdella järjestelmän tyypin mukaan. Keskeisiä tekijöitä ecorobustisuuden edistämisessä ovat monimuotoisuus, kytkeytyneisyys ja joustavuus. Monimuotoiset järjestelmät, joissa on suuri määrä erilaisia osia ja toimintoja, ovat usein robustimpia, koska ne voivat korvata yhden osan tai toiminnon toisella, jos se häiriintyy. Vahvat kytkeytyneisyydet voivat auttaa levittämään häiriöitä ja helpottamaan toipumista, mutta toisaalta liian vahvat ja jäykät kytkeytyneisyydet voivat tehdä järjestelmästä haavoittuvamman. Joustavuus ja kyky oppia ja sopeutua aikaisemmista kokemuksista ovat myös olennaisia ecorobustisuuden kannalta.