ESGperiaatteet

ESGperiaatteet viittaavat yritysten toiminnan ja sijoituspäätösten ohjaukseen ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvien tekijöiden kautta. Käsite on vakiintunut erityisesti kestävyysvalmennuksessa ja vastuullisessa sijoittamisessa, ja sitä käytetään arvioimaan yritysten pitkän aikavälin arvoa sekä riskejä.

E-puoli kattaa ympäristövaikutukset, kuten ilmastonmuutoksen hillitseminen, energiankäytön tehokkuus, päästöjen vähentäminen, jäte- ja vesitalous sekä luonnon monimuotoisuus. S-puoli kattaa sosiaaliset tekijät, kuten työoikeudet, ihmisoikeudet, turvallisuus, monimuotoisuus, työhyvinvointi sekä yhteisövaikutukset. G-puoli käsittää yrityksen hallinnon mielessä pidettävät seikat, kuten hallituksen koostumus ja nimittäminen, palkitsemis- ja riskienhallintakäytännöt, läpinäkyvyys, tilivelkaisuus sekä omistaja- ja sidosryhmäsuhteet.

Käyttökohteita ovat sijoituspäätökset, yrityksen strateginen ohjaus, raportointi sekä hankintaketjujen hallinta. Sijoitusmaailmassa ESG-kriteerejä integroidaan riskien ja arvonluonnin arviointiin, jolloin yritykset ja velkapuolen toimijat voivat tunnistaa kestävät kasvumahdollisuudet sekä toimia vastuullisemmin. Yritykset raportoivat usein ESG-tietoja vapaaehtoisesti tai sääntelyn puitteissa.

Mittaus ja standardit ovat moninaiset. Käytettyjä kehikoita ovat esimerkiksi GRI, SASB (nykyään IFRS SSB), TCFD sekä kestävän kehityksen raportoinnin ohjeet. Euroopan unionissa on kehitetty SFDR, CSRD ja EU-taxonomi sekä muita säädöksiä, jotka ohjaavat julkisen ja yksityisen sektorin ESG-tietojen läpinäkyvyyttä. ESG-käytännöt kehittyvät jatkuvasti ja niihin liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita.

Kriittisesti tarkasteltuna ESG-käytännöt voivat kärsiä vertailukyvyn puutteesta, kuten epäyhtenäisestä mittausmenetelmästä sekä riskistä "greenwashingiin" eli harhaanjohtavaan ympäristöväitteisiin. Siihen vastaavia uudistuksia pyritään parantamaan kansainvälisillä standardisoinneilla ja sääntelyllä.

---