EMsuojauksessa

EMsuojauksessa tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla estetään sähkömagneettisen säteilyn kulkeutuminen laitteen sisään tai ulos sekä minimoidaan sähkömagneettiset häiriöt ympäristöön. Se on keskeinen osa elektroniikan ja tietoliikenteen suunnittelua sekä rakennusten, ajoneuvojen ja lääketieteellisten laitteiden toimintavarmuuden varmistamista. Tavoitteena on parantaa laitteiden luotettavuutta sekä varmistaa säädösten ja standardien noudattaminen.

Perusperiaate on suojauksen teho, joka merkitään usein SE:llä (shielding effectiveness). Teho riippuu taajuudesta, suojakappaleen materiaalin sähkönjohtavuudesta ja magneettisestä permeabiliteetista, sen paksuudesta sekä saumojen, reikien ja läpiviennien määrästä. Hyvin maadoitetut, korkean johtavuuden materiaalit, kuten kupari tai alumiini, parantavat suojan tehoa, mutta läpiviennit ja liitännät voivat heikentää sitä.

Materiaalit ja suunnittelu: yleisimpiä suojamateriaaleja ovat kupari, alumiini sekä teräs ja näiden yhdistelmät. Myös johtavat pinnoitteet ja komposiitit voivat tarjota tarvittavaa suojaa. Tärkeää on minimoida aukot ja varmistaa, että saumat ja liitännät ovat hyvin maadoitettuja sekä tiiviitä. Jäähdytys ja lämpöjohtaminen on huomioitava, jotta suoja ei heikkene kuormituksen vuoksi.

Sovellukset: EM-suojausta käytetään laitteissa ja järjestelmissä, kuten elektroniikassa, tietoliikenteessä, terveydenhuollon teknisissä laitteissa, autoteollisuudessa sekä rakennus- ja teollisuusympäristöissä. EM-suojaus on osa EMC-hyväksyntävaatimuksia ja turvallisuusdirektiivejä.

Mittaukset ja standardit: suojauksen tehoa arvioidaan laboratorio-olosuhteissa mitatuilla SE-arvoilla sekä käytännön testeissä. Testausta ohjaavat EMC- ja elektromagneettisen yhteensopuvuuden standardit sekä alan ohjeistukset, ja testaus räätälöidään kohdejärjestelmän mukaan.

Haasteet ja ylläpito: suurimmat haasteet ovat saumojen epätiiveys, läpiviennit, maadoitus ja lämmönhallinta. Suojauksen suorituskyky on säilytettävä elinkaaren aikana huollon ja uusimisen kautta.