Downregulaatiolla

Downregulaatiolla tarkoitetaan solujen vastauksen tai reseptorijärjestelmän herkkyyden vähenemistä pitkäaikaisen tai toistuvan ligandinkäytön seurauksena. Se voi ilmetä sekä reseptorimäärän alenemisena solukalvolla että signaalinvälityksen tehon vähenemisenä, ja se on vastakohta upregulaatiolle.

Mekanismit voivat olla moninaisia. Yleisiä ovat reseptorin sisään vieminen (endosytointi) ja kierrätys tai hajoaminen, jolloin reseptorien määrä solukalvolla vähenee. Myös reseptorien synteesin väheneminen, proteasomaattinen hajotus sekä signaalinvälityksen desensitointi ja lisäenkadot voivat ajaa downregulaatiota. Riippuen mekanismista, vaikutus voi olla välitön tai viiveellä tapahtuva.

Käyttökonteksteja on monia: farmakologia, endokrinologia ja immunologia kuuluvat keskeisiin. Pitkäaikainen altistuminen tälle ligandille voi johtaa toleranssiin, jolloin sama annos tuottaa pienemmän vasteen. Downregulaatio voi vaikuttaa sekä endokriinisten järjestelmien että solu- ja kudostason käyttäytymiseen, ja siihen liittyvät muutokset voivat vaikuttaa hoitojen tehon kestävyyteen.

Mittaus ja havainnointi perustuvat reseptoripitoisuuksien tai toiminnallisten vasteiden arviointiin. Esimerkkejä ovat radioligand-tartuntamäärien mittaukset, Western blot - ja immunohistokemialliset kokeet sekä mRNA-tason määritykset. Ymmärrys downregulaatiosta auttaa ymmärtämään drug toleranceia, hormonaalista säätelyä sekä säätelemään hoitojen annostelua ja suunnittelua.