Dissosiatiivinen

Dissosiatiivinen on psykologian ja psykiatrian termi, jolla viitataan ilmiöihin, joissa yksilön tietoisuus, muisti, identiteetti tai havaintojen koherenssi eivät ole normaalisti integroituneita. Dissosiaatio voi esiintyä lyhytaikaisena ja yleisenä selviytymisreaktiona vakavassa stressissä, tai kehittyä pidemmäksi dissosiatiiviseksi häiriöksi, joka häiritsee arkea ja toimintakykyä.

Dissosiaatio liittyy usein traumaan tai vakavaan stressiin. Traumaprosessointi voi johtaa eriytyneisiin muistikuvauksiin, identiteetin jakaantumiseen tai kokemuksien ulkopuolelle jäämisen tunteeseen. Dissosiaatio esiintyy sekä osana muita mielenterveyden häiriöitä, kuten PTSD:tä, ahdistuneisuushäiriöitä ja masennusta, että itsenäisenä ilmiönä. Sen ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti.

Tyypillisiä dissosiatiivisia häiriöitä ovat dissosiatiivinen amnesia (muistinmenetys elämän tärkeiden tapahtumien osalta), dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli DID sekä depersonalisaatio- ja derealisaatiohäiriö. Lisäksi on olemassa oireperusteisia, osittaisia dissosiaatio-oireita, jotka eivät täytä täydellisiä kriteerejä millekään yksittäiselle häiriölle. Kansainvälisissä luokituksissa käytetään näitä kriteereitä, ja keskeistä on oireiden aiheuttama kärsimys sekä toiminnan merkittävä haitta.

Diagnosointi perustuu kliinisiin haastatteluihin ja potilaan raportteihin; laboratoriokokeet eivät pysty vahvistamaan dissosiaatiota. Hoito on traumaperustaista ja vaiheittaista: keskeisiä ovat psykoterapia, kuten trauma-focused CBT, EMDR ja phase-based tai integraatiota tukeva hoito. Lääkkeet voivat lievittää samanaikaisia oireita (esim. ahdistusta tai masennusta), mutta eivät suoraan hoida dissosiaatiota. Tutkimus alueena on aktiivinen, ja hoitojen räätälöinti yksilön tarpeisiin on tärkeää.