Dissosiaatiohäiriöt

Dissosiaatiohäiriöt ovat ryhmä mielenterveyden häiriöitä, joille on ominaista tietoisuuden, muistin, identiteetin, tunteiden, havaintojen, kehonkuvan, motorisen kontrollin ja käyttäytymisen katkonaisuus tai epäyhtenäisyys. Nämä häiriöt voivat ilmetä monin eri tavoin ja vaihdella lievästä ohimenevästä kokemuksesta vakaviin, kroonisiin tiloihin. Dissosiaatio on yleinen mekanismi, jolla mieli pyrkii selviytymään ylivoimaisesta stressistä tai traumasta.

Yleisimpiä dissosiaatiohäiriöitä ovat dissosiatiivinen amnesia, jossa henkilö ei pysty muistamaan tärkeitä tietoja, jotka liittyvät usein traumaattisiin tai stressaaviin tapahtumiin. Toinen on depersonalisaatio-derealisaatiohäiriö, jossa henkilö kokee itsensä ulkopuolisena omasta kehostaan tai mielestään (depersonalisaatio) tai kokee ympäristönsä epätodelliseksi tai vieraaksi (derealisaatio). Monimuotoisin ja usein traumaperäinen on dissosiatiivinen identiteettihäiriö (aiemmin tunnettu nimellä multipelipersoonallisuushäiriö), jossa henkilöllä on kaksi tai useampi erillinen persoonallisuustila tai identiteetti, jotka vuorottelevat henkilön käyttäytymisessä.

Dissosiaatiohäiriöt kehittyvät usein lapsuusiän vaikeiden tai toistuvien traumojen, kuten hyväksikäytön, seurauksena. Dissosiaatio toimii suojamekanismina, joka auttaa lasta selviytymään kokemuksista, jotka muuten olisivat sietämättömiä. Ajan myötä nämä mekanismit voivat kuitenkin muuttua häiritseviksi ja haitallisiksi.

Hoidossa keskeistä on turvallisen ympäristön luominen ja potilaan kokemusten validoiminen. Psykoterapia on ensisijainen hoitomuoto, ja sen tavoitteena on integroida hajanaiset kokemukset ja identiteetin osat, käsitellä traumaperäisiä muistoja ja kehittää terveempiä selviytymiskeinoja. Joissakin tapauksissa voidaan harkita myös lääkehoitoa oireiden, kuten ahdistuksen tai masennuksen, lievittämiseksi.