Dipolimolekyylit

Dipolimolekyylit, tunnettu myös nimellä pooliset molekyylit, ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa elektronitiheys on jakautunut epätasaisesti. Tämä epätasaisuus johtuu atomien erilaisesta elektronegatiivisuudesta molekyylin sisällä. Elektronegatiivisuus on atomi kyky vetää puoleensa yhteisiä sidoselektroneja. Kun atomien elektronegatiivisuudet eroavat merkittävästi, elektronit viettävät enemmän aikaa elektronegatiivisemman atomin ympärillä, mikä luo osittaisen negatiivisen varauksen kyseiseen atomin päähän ja osittaisen positiivisen varauksen vähemmän elektronegatiivisen atomin päähän. Tämä varausero muodostaa molekyylin dipolin, jossa on kaksi napaa: positiivinen ja negatiivinen.

Yksi tunnetuimmista dipolimolekyyleistä on vesi (H2O). Happiatomi on huomattavasti elektronegatiivisempi kuin vetyatomit, joten elektronit vetäytyvät enemmän hapen puolelle, tehden hapen päästä lievästi negatiivisen ja vetyjen päistä lievästi positiivisia. Tämän dipoliluonteen vuoksi vesimolekyylit vetävät puoleensa toisiaan ja muita poolisia aineita, mikä selittää veden hyvän liukoisuuden monille suoloille ja muille poolisille yhdisteille.

Dipolimolekyylien ominaisuudet eroavat huomattavasti poolittomista molekyyleistä, joissa elektronitiheys on tasaisesti jakautunut. Pooliset molekyylit ovat yleensä korkeammissa sulamis- ja kiehumispisteissä verrattuna vastaavan kokoisiin poolittomiin molekyyleihin, koska dipolien väliset vetovoimat vaativat enemmän energiaa rikottavaksi. Ne ovat myös usein hyviä liuottimia poolisille aineille.