Deterrenssiä

Deterrenssiä tarkoittaa strategioita ja toimia, joilla pyritään estämään toinen toimija ryhtymästä ei-toivottuun tekoon, usein sotilaalliseen hyökkäykseen. Keskeistä on vastapuolen usko siitä, että hyökkäyksen seuraukset ovat kohtuuttomat tai että hyökkäys on käytännössä mahdoton toteuttaa.

Deterrenssissä on kaksi päämuotoa: koston uhkaan perustuva pelottelu sekä torjuntaan perustuva toiminta, jolla hyökkäyksen todennäköisyys pienenee tai sen onnistuminen estetään. Laajennettu deterrenssi kuvaa tilannetta, jossa liittouma tai suurvalta lupaa puolustaa liittolaisiaan, jos nämä joutuvat hyökkäyksen uhan alaisiksi.

Teoreettisesti deterrenssia on analysoitu erityisesti Thomas Schellingin työn kautta, jossa korostuvat uskottavuus, kommunikaatio ja riskin arviointi. Deterrenssin onnistuminen riippuu siitä, miten vastapuoli tulkitsee viestit ja seuraamukset sekä siitä, että valtio kykenee täyttämään uhatut seuraamukset.

Käytännössä deterrenssiin liittyy haasteita kuten epävarmuus vastapuolen reaktioista, signaalien tulkinnan virheet ja eskaloitumisen riski. Lisäksi kyber- ja hybridiuhkat ovat muokanneet deterrenssin välineitä ja vaatimuksia.

Suomessa deterrenssia tarkastellaan osana turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa: riittävä puolustusvalmius, liittoutumien olemassaolo ja selkeät sitoumukset ovat keskeisiä keinoja estää aggressioita. Samalla kiinnitetään huomiota kyber- ja hybrideriskien torjuntaan sekä kansainväliseen turvallisuusyhteistyöhön.