Demyelinaatiot

Demyelinaatio tarkoittaa myeliinivaipan vaurioitumista tai häviämistä aksonin ympäriltä. Myeliini nopeuttaa hermosignaalin kulkua, ja sen menetys hidastaa johtumista sekä voi johtaa signaalin katkeamiseen. Demyelinaatiot voivat kohdistua keskushermostoon (CNS), ääreishermostoon (PNS) tai molempiin, ja ne voivat olla akuutteja tai kroonisia.

Keskushermoston demyelinaatiot liittyvät usein autoimmuunireaktioihin. Tunnetuimpia ovat multippel skleroosi (MS) sekä neuromyelitis optican spektrisyndrooma (NMOSD). Ääreishermoston demyelinaatioita edustavat CIDP ja Guillain–Barrén syndrooma (GBS). Taustalla voi olla infektioita, aineenvaihduntatauteja, geneettisiä sairauksia tai toksisia altistuksia.

Oireet riippuvat vaurion paikasta. CNS-demyelinaatio voi aiheuttaa näköhäiriöitä, liikkeen koordinoinnin ja tasapainon ongelmia sekä lihasvoiman heikkenemistä ja tuntohäiriöitä. PNS-demyelinaation yleisiä oireita ovat käsien tai jalkojen lihasten heikkous, puutuminen ja refleksien väheneminen. Diagnostiikka yhdistää kliinisen kuvan, magneettikuvaustutkimuksen (MRI CNS:ssä) sekä elektrofysiologiaa (nervojohtokäyrät, elektromyografia) ja CSF-tutkimusta.

Hoito räätälöidään taudin mukaan. CNS-demyelinaatioissa käytetään taudin hidastavaa hoitoa sekä akuutteihin hyökkäyksiin kortikosteroideja; CIDP:ssä ja GBS:ssä voidaan käyttää plasmapareesia tai IVIG-hoitoa. Kuntoutus, fysioterapia ja oireiden hallinta ovat keskeisiä. Ennuste vaihtelee suuresti riippuen taudin tyypistä ja hoitovasteesta.