Datamodeloinnissa

Datamodeloinnissa tarkoitetaan tietojärjestelmien tiedon rakenteen suunnittelua. Datamallin avulla määritellään, miten tiedot tallennetaan, miten ne liittyvät toisiinsa ja miten niitä voidaan vaihtaa sekä käyttää eri sovelluksissa. Tavoitteena on eheä, uudelleenkäytettävä ja tehokas tiedonhallinta sekä tiedon liikkuminen järjestelmien välillä.

Keskeisiä käsitteitä ovat entiteetit (esim. asiakas, tuote), attribuutit (nimi, hinta) ja suhteet (asiakas tilaa tuotteen). Datamallit voivat olla konseptuaalisia, loogisia ja fyysisiä: konseptuaalinen malli kuvaa yleisen rakenteen ilman teknisiä yksityiskohtia; looginen malli määrittelee avaimet ja suhteet siten, että se voidaan toteuttaa relaatiopohjaisessa tai muussa tietokantatekniikassa; fyysinen malli vastaa todellista tietokantajärjestelmää, mukaan lukien taulut, indeksit ja tallennuspolut.

ER-diagrammit tai UML-luokkakaaviot ovat yleisiä ilmaisutapoja. Normalisointi (1NF, 2NF, 3NF ja mahdollisesti BCNF) parantaa eheyttä vähentämällä tiedon duplicointia. Tietyissä konteksteissa sallitaan denormalisointi suorituskyvyn parantamiseksi.

Prosessi etenee usein vaiheittain: vaatimusten kartoitus, konseptuaalisen mallin luonnos, loogisen mallin konkretisointi, fyysisen toteutuksen suunnittelu sekä jatkuva validointi ja ylläpito. Tärkeää on yhteistyö liiketoiminnan domain-asiantuntijoiden kanssa sekä asianmukainen dokumentaatio ja change management.

Sovellukset kattavat tietokannat, datavarastot sekä tiedonvälityksen ja raportoinnin tukemisen. Haasteita ovat liiallinen tai alimittainen mallintaminen, mallin muuttuminen liiketoiminnan mukana sekä monimutkaiset tiedonlähteet. Esimerkki: kirjaston lainahallintajärjestelmä, jossa ovat Teokset, Kirjailijat, Asiakkaat ja Lainat.