Daemonprosessit

Daemonprosessit ovat taustalla toimivia ohjelmia, jotka eivät ole vuorovaikutuksessa käyttäjän kanssa. Ne käynnistyvät usein järjestelmän boot-hetkellä tai sovellusten asennusten yhteydessä ja ne jatkavat toimintaa, kunnes ne sammutetaan. Tällaiset prosessit tarjoavat jatkuvia palveluita, kuten verkkopalvelimia, ajoitus-, varoitus- tai lokituspalveluita.

Ominaisuudet ja toiminta ovat tyypillisiä: daemonit ovat itsenäisiä ja pitkäikäisiä, ne toimivat ilman TTY-yhteyttä ja ne voidaan sallia järjestelmänhallintatyökaluilla kuten systemd, SysV-init tai Launchd. Daemonin käynnistys ja valvonta tapahtuvat usein erillisen palveluna, joka hoitaa prosessin taustalla. Ne voivat käyttää kaksois-haaraa (double fork) vakiintuneena tavanomaisena keinona irrottautua kontrollikäyttöliittymästä ja päätyä taustalle. Lokitus tapahtuu usein syslogiin tai erillisiin lokitiedostoihin, ja daemonit voivat reagoida signaaleihin (esim. SIGHUP konfiglaation uudelleenlatausta varten).

Esimerkkejä käytännön sovelluksista ovat sshd, httpd, cron, rsyslogd ja ntpd. Ne palvelevat järjestelmää tarjoamalla pysyviä palveluita, jotka eivät vaadi suoraa käyttäjäsessiota ja joiden elinkaarta hallitaan järjestelmän kautta.

Turvallisuus ja hallinta: hyvä käytäntö on rajoittaa daemonien oikeuksia, pudottaa esimerkiksi root-oikeudet käyttämään kevyempiä käyttäjiä ja rajoittaa resurssien käyttöä. Yleisiä keinoja ovat chroot- ja sandboxing-tekniikat sekä konttori- tai namespaces-pohjainen eristys. Termi “daemon” juontaa juurensa Unix-kulttuurista; vastaavat Windows-ympäristössä ovat palvelut (services).