DSMtekniikkaa

DSMtekniikkaa on termi, jota käytetään kuvaamaan monitieteellistä lähestymistapaa digitaalisten järjestelmien suunnitteluun, toteutukseen ja optimointiin. Se kattaa datan keräämisen ja käsittelyn, mallintamisen, simuloinnin sekä järjestelmien arvioinnin ja elinkaaren hallinnan.

Perusajatus DSMtekniikassa on yhdistää tietojenkäsittelytieteen, järjestelmätekniikan ja kognitiotieteen menetelmät siten, että ne tukevat päätöksentekoa sekä automaattista ja ihmiskeskeistä vuorovaikutusta. Keskeisiä menetelmiä ovat tilastolliset analyysit, koneoppiminen, systeemin tunnistus sekä käyttäjä- ja kontekstianalyysi.

Sovelluskohteita ovat teollisuus, energian hallinta, terveydenhuolto, liikenne sekä ohjelmistoinfrastruktuuri. DSMtekniikkaa käytetään esimerkiksi ennakoivaan huoltoon, toimintojen optimointiin, järjestelmien turvallisuusanalyysiin sekä käyttöliittymien suunnitteluun, joissa ihmis- ja koneälyn vuorovaikutusta optimoidaan.

Käytännöt eivät ole vakiintunutta standardoitua kokonaisuutta, vaan alueella korostuvat kehittäjä- ja tutkimuslaitosten projektit. Suomessa DSMtekniikkaa käsitellään muun muassa koneoppimisen, ohjelmistotuotannon sekä systeemianalyysin tutkimuksessa ja opetuksessa, ja se kuuluu kansainvälisiin digitalisaation ja teollisen internetin ohjelmiin.

Haasteita ovat tiedon ja riippuvuuksien hallinta, tietosuoja ja eettiset kysymykset, järjestelmien yhteentoimivuus sekä mallien selitettävyys ja luotettavuus. Tiivistetysti DSMtekniikkaa pyrkii tarjoamaan kehyksen, jossa dataa voidaan käyttää päätöksenteon tukemiseen ja järjestelmien autonomista, turvallista toimintaa. Aiheeseen liittyviä käsitteitä ovat datatiede, järjestelmätekniikka ja digitaalinen kaksonen.