DNAmolekyyleinä

DNAmolekyyleinä viittaa deoksiribonukleiinihappimolekyyleihin, jotka tallentavat ja välittävät geneettisen informaation. DNA rakentuu sokeri–fosfaattijohdannaisista (deoksiriboosinukleotideista), joissa emäkset adenosiini (A), tymiini (T), sytosiini (C) ja guaniini (G) muodostavat emäspareja. Kaksijuosteinen DNA koostuu kahdesta antiparalleelisesta juosteesta, jotka muodostavat helixin. Emästen parittuminen on tarkkaa: A yhdistyy T:hen ja C-G, mikä mahdollistaa perimän luotettavan kopioinnin ja koodin lukemisen.

DNA:n funktiot: perimän tallennus, kopiointi ja ilmentyminen. Replikaatio ja transkriptio sekä epigeneettiset mekanismit mahdollistavat geneettisen informaation lukemisen ja säätelyn. Eukaryoottisissa soluissa DNA pakataan histoneihin muodostamaan kromatiinia, ja pakkaantuminen johtaa kromosomeihin. Solujen jakautuessa DNA monistaa itsensä, ja geneettinen informaatio siirtyy seuraaville sukupolville.

Fyysiset ominaisuudet: DNA on polynukleotidirakenne, joka on herkkyytensä vuoksi herkkä lämpötilan ja pH:n muutoksille. Denaturoitumisessa kaksijuoste erkaantuu, renaturoitumisessa ne palautuvat.

Tutkimus ja sovellukset: DNA:n eristys, elektroforeesi, PCR ja seuraavan sukupolven sekvensointi (NGS) ovat keskeisiä työkaluja. DNA:n pituutta mitataan emäsparina (bp). Ihmisen haploidinen genomi sisältää noin kolme miljardia emästä, ja diploidisena määränä noin kuusi miljardia emästä. Genomitutkimus mahdollistaa sairauksien periytymisen ymmärtämisen ja uusien terapioiden kehittämisen.