DNAjuonittelun

DNAjuonittelun on suomalainen neologismi, jota käytetään mediassa ja akateemisessa keskustelussa kuvaamaan geneettisen tiedon käytön välineenä manipulointiin, kiristykseen tai maineen halventamiseen. Termi yhdistää DNA:n (deoksiribonukleiinihappo) ja juonittelun, eikä se ole muodollinen oikeudellinen käsite, vaan kuvaus nousevasta riskistä digitaalisessa ajassa.

Kasvava geneettisen tiedon saatavuus kuluttajatestauksista biopankeihin on lisännyt huolta siitä, että tällaisia tietoja voidaan käyttää yksilöiden yksityisyyden loukkaamiseen, kiristykseen tai vääristelyyn. Puheenvuoroissa on pohdittu esimerkiksi mahdollisuutta uhata julkistaa henkilön geneettisiä tietoja maineen vahingoittamiseksi, luoda vääriä geneettisiä yhteyksiä syyllisyyden perusteiksi tai painostaa ihmisiä perinnöllisillä tai sairausperäisillä väitteillä. Asiantuntijat korostavat, että monet tällaiset väitteet voivat olla virheellisiä ja haitallisia.

Lainsäädäntö ja eettiset näkökulmat: Suomessa ja EU:ssa geneettiset tiedot ovat erityisen suojelun alaisia GDPR:n sekä kansallisen tietosuojalainsäädännön kautta. Tekijänoikeuslainsäädäntöä ei tässä tapauksessa sovelleta, mutta rikokset kuten kiristys, yksityisyyden loukkaaminen tai muunlaatuinen lainvastainen toiminta ovat mahdollisia riippumatta tiedon luonteesta. Tietojen käsittelyn tulisi perustua suostumukseen, tietoturvaan ja oikeelliseen tulkintaan.

Termi heijastaa mediakeskustelua geneettisen tiedon omistuksen ja yksityisyyden suojaan liittyvistä riskeistä, kuten biobankkien, kuluttajatutkimusten ja forensiikan kehittymisen myötä. Katso myös: geneettinen yksityisyys, tietosuoja, forensiikka, doxxing, kiristys.