forensiikka

Forensiikka on oikeudellisten tosiasioiden selvittämiseen tähtäävä tieteenala, joka soveltaa luonnontieteiden ja teknologian menetelmiä rikos- ja siviiliasioiden todistusaineiston keräämiseen, analysointiin ja tulkintaan. Sen tavoitteena on tukea oikeudellista päätöksentekoa tarjoamalla perusteltuja johtopäätöksiä todistusaineistosta.

Keskeisiä osa-alueita ovat rikospaikkatutkinta sekä laboratorioanalyysit. Tutkimusaloja ovat muun muassa DNA-analyysi, sormenjälkien tutkimus, ballistiikka, toksikologia sekä patologinen ja mikrobiologinen tutkimus. Muita metodeja ovat kemialliset analyysit, kuolintapausten selvittäminen sekä digitaalinen forensiikka.

Prosessi etenee todisteiden keruusta, säilyttämisestä ja työstämisestä analyysiin sekä lopulta tulosten raportointiin ja asiantuntijalausuntoihin oikeudessa. Keskeistä on todisteiden säilymisen ketju (chain of custody) sekä analyysien läpinäkyvä ja reproduktiivinen raportointi.

Rikosoikeudellisesti forensiikalla on perustavanlaatuinen rooli: se tukee syytevalmistelua ja todistaa tai kumoaa väitteitä. Tulokset ovat kuitenkin osa kokonaisuutta, ja tulkinta perustuu kontekstiin sekä epävarmuustekijöihin. Siksi asiantuntijoiden lausunnoilla on keskeinen merkitys, ja väärinymmärrykset voivat johtaa virheisiin.

Historia ulottuu 19. vuosisadan lopusta kehittyneisiin kriminaalilaboratorioihin sekä esimerkiksi DNA-tekniikan kehitykseen 1980-luvulla ja sen jälkeen. Nykyforensikassa käytetään integroidusti sekä luonnontieteellisiä että digitaalisen teknologian ratkaisuja rikosten selvittämiseksi.