Ca2tulehdus

Ca2tulehdus ei ole vakiintunut lääketieteellinen termi, mutta tässä artikkelissa käsitellään käsite, jossa tulehdus liittyy kalsiumin (Ca2+) aineenvaihdunnan häiriöihin tai kudoksiin kertyvän kalsiumin aiheuttamaan ärsytykseen. Tällainen tulehdus voi syntyä sekä solujen Ca2+-signaalin epätasapainosta että kalsiumkiteitä vapauttavista tai kertoutuvista prosesseista.

Taustatekijöinä voivat olla sekä systemaattiset häiriöt, kuten hyperkalsemia tai hormonaaliset tilat, että paikalliset kudostoksuvat, kuten nivelten tai pehmyt kudosten vauriot, joissa kalsiumkertymä tai kristallisoituminen voi laukaista tulehdusreaktion. Solutasolla Ca2+-signaalin häiriöt voivat johtaa entsyymien, kuten calpainien ja fosfolipaasien, aktivoitumiseen sekä reaktioihin, jotka edistävät inflammaatiota ja solujen stressiä. Kalsiumkristallit voivat myös aktivoida inflammasoomenia ja lisätä tulehdussignaaleja.

Kliinisesti Ca2tulehduksen piirteitä voivat olla nivel- tai pehmytkudosten subakuutit kipu- ja turvotuskohtaukset, paisuminen ja liikuntarajoitteet. Yleisimmät esimerkit liittyvät kristallipohjaiseen tulehdukseen, kuten calciumpyrofosfaattikristallien aiheuttama pseudogouti, jossa lisätään niveltulehduksen voimakkuus. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, nivelnesteen kristallianalyysiin sekä veren kalsium- ja fosfaattitasojen arviointiin ja kuvantamistutkimuksiin.

Hoito keskittyy taustalla olevien häiriöiden hoitoon sekä tulehduksen hallintaan. Käytetään tulehduskipulääkkeitä, kolkikiinia tai kortikosteroideja tarpeen mukaan, ja pyritään normalisoimaan Ca2+-tasapainoa sekä nivel- tai kudostason ärsytystä. Rakenteellinen hoito ja elintavat voivat tarvittaessa tukea toipumista. Tulehduksen ennuste on vaihteleva ja riippuu taustatekijöiden hallinnasta sekä kroonisuuden asteesta.