Bittialueiden

Bittialueet ovat binääridatassa yhden tai useamman bitin muodostamia alueita, joiden sijainti ja tulkinta on määritelty datan rakenteessa. Suomessa termiä bittialue käytetään rajatusti saman asian ilmaisemiseen kuin englanninkielinen bit field; toisaalta vastaavia käsitteitä käytetään myös sanalla bittikenttä. Bittialueiden tarkoituksena on pakata tai jäsentää tietoa siten, että sen merkitys voidaan lukea tiettyjen bittien arvoista tai tiloista käsin. Niitä sovelletaan sekä protokollien otsakkeissa että ohjelmoinnissa ja datan pakkaamisessa.

Bittialueen ominaisuuksiin kuuluu aloituspiste bittivirrassa sekä alueen pituus bittinä. Tulkinta voi olla suoraa numeerista arvoa, liputunnuksia (kielto, flags) tai tunnisteita. Endianness ja tallennusmuodot vaikuttavat siihen, miten bittialueet kytkeytyvät tavujonoon ja kokonaisuuksiin. Lisäksi bittialueet voivat olla kiinteäpituus- tai muuttuvapituusisia riippuen käytöstä ja protokollasta.

Esimerkkejä bittialueista ovat IPv4-otsakkeen osat, kuten version (4 bittiä) ja IHL (4 bittiä), sekä Flags (3 bittiä) ja Fragment Offset (13 bittiä). Ohjelmoinnissa bittialueiden määrittelyä käytetään usein bittikenttiä (esimerkiksi C-kielessä struct { unsigned int a:3; unsigned int b:5; }), mikä tehostaa tietojen pakkaamista mutta voi tuoda siirrettävyyteen liittyviä ongelmia.

Käytännössä bittialueiden käsittely edellyttää selkeitä sääntöjä ja usein maskien sekä siirtojen käyttöä, jotta toteutus on siirrettävä eri alustoille. Tämä vähentää riippuvuutta kääntäjä- ja arkkitehtuurikohtaisista piirteistä.