Biokonjugointi

Biokonjugointi on prosessi, jossa kaksi molekyyliä yhdistetään kovalenttisesti toisiinsa, joista toinen on yleensä biologinen molekyyli. Biologisia molekyylejä voivat olla esimerkiksi proteiinit, vasta-aineet, peptidit, nukleiinihapot tai hiilihydraatit. Toinen yhdistettävä molekyyli voi olla synteettinen yhdiste, kuten fluoresoiva väriaine, lääke, radioisotooppi tai polymeeri. Tavoitteena on luoda uusi yhdistelmämolekyyli, jolla on yhdistettyjen molekyylien ominaisuuksia tai uusia, parannettuja toimintoja.

Biokonjugointimenetelmät perustuvat usein spesifisiin kemiallisiin reaktioihin, jotka mahdollistavat kahden molekyylin luotettavan liittämisen toisiinsa. Yleisiä strategioita ovat esimerkiksi amidi- tai esterisidosten muodostus, sulfaaniamidien tai tioeetterien muodostus, sekä Diels-Alder-reaktiot. Valitun menetelmän tulee olla yhteensopiva yhdistettävien molekyylien kanssa siten, ettei niiden toiminnallisuus merkittävästi heikenny.

Biokonjugoinnilla on laajoja sovelluksia lääketieteessä ja biotekniikassa. Sitä käytetään esimerkiksi diagnostisten välineiden, kuten immunomääritysten, kehittämisessä, kohdennettujen lääkeannostelujärjestelmien, kuten vasta-ainelääkekonjugaattien, luomisessa sekä biomateriaalitutkimuksessa. Biokonjugaattien avulla tutkitaan myös biologisia prosesseja ja tunnistetaan molekyylien vuorovaikutuksia.