Bioaktiivisuus

Bioaktiivisuus tarkoittaa yhdisteiden kykyä vaikuttaa eloperäisiin kudoksiin, elimistöön tai soluihin ilman välitöntä energiaa tai ravintoaineena toimimista. Se kuvaa vaikutuksia, jotka voivat olla suotuisia tai haitallisia, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi antioksidanttisina, tulehdusta lievittävinä tai solujen signaalireittejä säätelevinä mekanismeina.

Tyypillisiä bioaktiivisia yhdisteitä ruokavaliossa ovat polyfenolit, karotenoidit, glukosinolaattien ainejohdannaiset, flavonoidit sekä eräät peptidit ja rasvaliukoiset yhdisteet.

Mekanismin esimerkkejä ovat antioksidantti- ja tulehdusta lievittävät vaikutukset sekä solujen signaalireitteihin kohdistuva säätely.

Bioaktiivisuutta arvioidaan pääasiassa in vitro -tutkimuksissa sekä eläin- ja ihmisillä tehtävissä tutkimuksissa. Todellinen vaikutus riippuu kuitenkin bioavailabiliteetista, metaboliaprosesseista, ruoka-aineen rakenteesta ja suoliston mikrobiston koostumuksesta sekä yksilöllisestä genetiikasta.

Käyttökontekteina bioaktiivisuutta tarkastellaan ravitsemustieteessä, funktionaalisissa ruoissa ja nutraceutical-tuotteiden kehittämisessä sekä mahdollisena apuna sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveyden edistämisessä.

Vaikutusten vahvistaminen vaatii pitkäjänteistä ja laadukasta tutkimusta; yksittäisten yhdisteiden tehot voivat olla kontekstisidonnaisia. Sääntely ja risk–hyöty-arviointi vaihtelevat maittain, ja turvallisuus sekä käytännön hyöty on osoitettava riittävän näytön kautta.