Basebandsignaaleja

Basebandsignaaleja tarkoitetaan signaaleja, joiden spektri sijaitsee matalilla taajuuksilla ja jotka välitetään ilman kantataajuuden siirtoa eli ilman modulaatiota korkeammille taajuuksille. Toisin sanoen baseband-signaalin taajuuskomponentit ulottuvat nollasta (DC) enintään tiettyyn ylärajaan, jota kutsutaan baseband-bandwidthiksi. Baseband-signaalit voivat olla sekä analogisia että digitaalisia.

Analoginen baseband-signaali sisältää jatkuvan spektrin, kuten äänisignaalin tai videon perussignaalin. Esimerkkeinä ovat ihmisen puhe, musiikki ja perinteinen video basebandin muodossa, jossa signaali syntyy suoraan ilman kantaa. Digitaalinen baseband-signaali koostuu diskreeteistä kokonaisarvoista, esimerkiksi NRZ- tai Manchester-koodatuilla bittisarjoilla. Tällaiset signaalit voivat kulkea suoraan kantasolmiona käyttävillä langallisilla kanavilla, kuten twisted pair -johdoissa tai koaksiaalissa.

Sovellukset ja näkökohdat: baseband-signaalien etuna on taipumus säilyttää alkuperäisen signaalin taajuuskomponentit ilman modulaatiota. Tämä soveltuu lyhyillä etäisyyksillä tapahtuvaan siirtoon, kuten kotiverkkoihin ja pieniin toimitiloihin, sekä äänisignaalien tallennukseen ja toistoon. Haasteita ovat matalan taajuuden komponenttien herkkyys häiriöille sekä kanavien taipumus kiertää DC- ja matalataajuustuista signaalia aiheuttaen kytkentä- ja erotteluongelmia.

Basebandin käsittelyyn liittyy usein koodaus, virheenkorjaus ja signaalin vahvistus sekä, tarvittaessa, komplementaarinen taajuusjakautuminen tai AC-kytkentä, mikä voi muuttaa käytännön siirtotapaa. Toisaalta pääasiallinen ero passiiviseen modulaatioon nähden on, että baseband-signaali ei suurenneta kantaa vaan säilyttää alkuperäisen spektrin.