Manchesterkoodatuilla

Manchesterkoodattu, eli Manchester-koodaus, viittaa signaalikoodaukseen, jossa jokaiselle bittivirralle luodaan siirtymä bittien puoliväliin. Signaalitaso kääntyy puolivälin kohdassa, ja siirtymän suunta tai esiintyminen määrittelee bittiarvon konventionin mukaan. Tämä tekee koodauksesta itse kellon -tyyppisen, jolloin vastaanotin voi synkronoida kellonsa ilman erillistä kelloa.

Koodauksessa on kaksi yleistä varianttia. Perinteinen Manchester-koodaus (bi-phase level) käyttää mid-bit siirtymää ja bitin arvo määräytyy siirtymän suunnan. Differentiaalinen Manchester (DManchester) sen sijaan tulkitsee bittiarvon erilailla perustuen siihen, esiintyykö aloitussiirtymä vai ei, mikä tekee signaalista vähemmän herkkää vaihevirheille tietyissä järjestelmissä. Molemmat muodot ovat DC-vapaita, mikä parantaa soveltuvuutta tasapohjaisille siirtokanaville.

Edut ja rajoitukset: Manchester-koodaus tarjoaa luotettavan kellonsynkronoinnin ja hyvät virheensietokyvyn, erityisesti kanavilla, joissa suora kelloaika on vaikea palauttaa. Haittana on kuitenkin kaistanleveyden tarve: jokaiselle bitille syntyy siirtymä, mikä kaksinkertaistaa joitakin signaalin spektri- ja tehovaikutuksia verrattuna vapaasti NRZ-koodaukseen. Tämän vuoksi Manchester-koodaus on menestynyt erityisesti varhaisissa Ethernet-standardeissa ja muissa järjestelmissä, joissa kellosynkronointi on tärkeää.

Käyttökohteet: Manchester-koodaus on ollut keskeinen osa 10 Mbps Ethernetin (10BASE-T) kaltaisissa järjestelmissä sekä muissa perusdigitaalisen tiedonsiirron sovelluksissa, joissa DC-vapaa signaali ja helppo kellon palautus ovat etuja. Nykyään sen käyttö on vähemmän yleistä, mutta sen rooli digitaalisen signaalin synkronoinnissa on ollut merkittävä.