koaksiaalissa

Koaksiaalissa tarkoitetaan koaksiaalisen geometrian mukaista rakennetta, jossa signaalin kantava keskijohto sijaitsee eristettynä dielektrisen aineen sisällä ja ympärillä on ulkoinen johtin. Tämä rakenne muodostaa koaksiaalikaapelin perustan ja mahdollistaa hyvän sähkömagneettisen suojauksen sekä hallitun impedanssin, mikä on olennaista korkeataajuisessa signaalinsiirrossa.

Rakenteeltaan koaksiaalikaapeli koostuu kolmesta pääosasta: keskijohto, dielektrinen eriste ja ulkoinen johtin (ulkoinen suojakerros). Keskijohto on tyypillisesti kuparia ja kantaa signaalin. Dielektrinen eriste, jonka materiaalina käytetään usein PTFE:ää tai polyeteeniä, eristää keskijohtimen ulkojohtimesta ja määrittää kaapelin kapasitiivisen ominaisuuden sekä taajuusvasteen. Ulkoinen johtin muodostuu metallikerroksesta (kuten kupari tai alumiini) ja toimii sekä maadoitus- että sähkösuojana. Ulkokuoren tehtävänä on lisäksi estää ulkopuolisia häiriöitä ja tarjota mekaaninen suoja.

Impedanssi on koaksiaalikaapelin keskeinen ominaisuus; yleisiä arvoja ovat 50 ohmia RF-sovelluksissa ja 75 ohmia televisio- ja verkko- sovelluksissa. Kaapelin rakenteen sekä liitinten avulla voidaan hallita taajuusvaste ja minimoida signaalihäviöt.

Käyttökohteita ovat RF-signaalinsiirto radio- ja televisiojärjestelmissä sekä mittaus- ja testauslaitteissa, tele- ja dataverkoissa sekä laboratorioissa. Yleisimmät liittimet ovat BNC, SMA ja N-tyypin liittimet; yleisiä koaksiaalikaapeleita ovat esimerkiksi RG-58 ja RG-6.

Edut sisältävät hyvän suojan ulkoisilta häiriöiltä sekä tarkasti määritellyn impedanssin, mikä vähentää heijastuksia. Haittoja ovat jäykkyys ja asennuskustannukset sekä taipuisuutta rajoittavat ominaisuudet. Koaksiaalinen rakente.