Avustamisen

Avustamisen käsitteellä kuvaillaan toimintaa, jossa jokin taho tarjoaa toiselle henkilölle apua, resursseja ja tukea. Se kattaa sekä käytännön toimet että neuvonnan ja ohjauksen, ja sen tavoitteena on helpottaa arkea, edistää hyvinvointia tai mahdollistaa tavoitteiden saavuttaminen. Avustaminen voi suuntautua yksilöön, ryhmään tai yhteisöihin ja se voi olla ammatillista, vapaaehtoista tai julkisen sektorin järjestämää.

Sana muodostuu verbistä avustaa ja nominaalivartalosta -minen; genetiivimuoto on avustamisen. Sana viittaa sekä toimintaan että siihen liittyvään asemaan tai tehtävään, kuten avustajan rooli. Avustus puolestaan tarkoittaa tukea tai rahallista apua. Käytännön kielessä avustamista voidaan tarkentaa kontekstin mukaan, esimerkiksi henkisen, fyysisen tai taloudellisen avun kokonaisuutena.

Avustaminen jaetaan usein sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutuksen, kriisityön sekä järjestötoiminnan konteksteihin. Käytännön esimerkkejä ovat koti-apu vanhuksille, taloudellinen tuki, opastus arjen hallinnassa sekä apuvälineiden hankinta. Digitalisaation myötä sekä etä- että verkkopohjainen avustaminen ovat yleistyneet, jolloin tuki voidaan tarjota ilman fyysistä läsnäoloa.

Lainsäädäntö määrittelee avustamisen rajat: sillä voidaan tarkoittaa sekä laillisia tukimuotoja että rikollisessa toiminnassa käytettyä avustamista. Tämän vuoksi roolit ja vastuut tarkistetaan usein organisaation ohjeistuksissa sekä ammattieettisissä normeissa. Avustamisen laatu ja vastuullisuus korostuvat erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen konteksteissa.