Avaruusromua

Avaruusromu, suomeksi avaruusjäte, tarkoittaa Maata kiertävälle radalle jäänyttä ihmisen tuottamaa materiaalia, joka ei enää palvele tarkoitustaan. Tähän kuuluvat vanhentuneet satelliitit, käytöstä poistetut rakettien ylävaiheet sekä räjähdyksissä tai törmäyksissä syntyneet sirpaleet. Avaruusromua esiintyy erityisesti alhaisilla kiertoradoilla (LEO) ja geostationaarisella kiertoradalla (GEO), ja sen määrä kasvaa ajan myötä.

Roskien syntyyn vaikuttavat sekä laitteen eliniän päättyminen että onnettomuudet ja räjähdykset. Esimerkkejä ovat 2007 Kiinan ASAT-testi, joka lisäsi huomattavasti sirpaleita, sekä vuonna 2009 Iridium 33:n ja Cosmos 2251:n törmäys, joka tuottti tuhansia uusia kappaleita. Tällaiset tapahtumat voivat käynnistää Kessler-syndrooman, jossa roskien määrä aiheuttaa lisää törmäyksiä ja roskien kertymää.

Roskien seuranta ja hallinta ovat keskeisiä tehtäviä nykyaikaisessa avaruustutkimuksessa. Kansainväliset toimijat, kuten Yhdysvaltain Space Surveillance Network (SSN) ja IADC, seuraavat suurimpia kappaleita sekä arvioivat törmäysriskejä. Pienemmät sirpaleet voivat olla vaikeasti seurattavissa, mutta nekin voivat aiheuttaa vaaraa, jos ne osuvat satelliitteihin tai kosmonautteihin.

Roskien hallintaa ohjaavat IADC:n Debris Mitigation Guidelines sekä YK:n COPUOSin Space Debris Mitigation Guidelines. Keinot sisältävät suunnittelun, jolla minimoidaan uuden roskan synty, sekä loppuvaiheen toimenpiteet, kuten satelliittien poistaminen kiertoradalta tai maahan tuonti ja rakettivaraston passivointi. Joissakin tapauksissa on ehdotettu aktiivisia roskienpoistotoimia.

Avaruusromun määrä ja monimutkaisuus kasvavat, kun kaupallinen ja sotilaallinen toiminta kiertoradoilla lisääntyy. Tämä korostaa tarvetta tehokkaille seurantajärjestelmille, riskinarvioinnille ja roskienpoistotoimille tulevaisuudessa.