rakettien

Raketit ovat kuljetus- tai hyökkäysajoneuvoja, jotka liikkuvat työntövoimansa avulla, kun reaktiomassa poistuu raketin perästä nopeasti. Tämä mahdollistaa sekä nopean lähtötilanteen että suurten nopeuksien saavuttamisen. Raketteja käytetään avaruuslennöissä, sotilaallisissa tehtävissä, ilotulituksissa sekä harrastus- ja opetustarkoituksissa. Toimintalogiikka perustuu reaktiovoiman syntyyn, kun polttoaine palaa ja reaktiomassa ulosheittyy nopeasti.

Raketin kehitys juontuu 1900-luvun alkuun. Konstantin E. Tsiolkovski esitti perusperiaatteet reaktiolaukaisusta, ja Robert H. Goddard kehitti ensimmäisen toimivan nestemäisen polttoaineen raketin. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset rakensivat V-2-raketin, ensimmäisen pitkäkantaman ohjatun raketin. Avaruuslennöt 1960-luvulla tekivät suuria edistysaskeleita Saturn V:n avulla. Myöhemmin Ariane-sarja, Kiinan Long March sekä kaupallinen toiminta SpaceX:n sekä muiden ansiosta ovat laajentaneet kenttää, ja uudelleenkäyttöisyys on laskenut kustannuksia.

Tyypit: kiinteäpolttoaineiset (solid), nestemäiset polttoaineet (liquid) sekä hybridiratkaisut. Monivaiheiset raketit koostuvat useista vaiheista, jotka palavat vuorotellen ja eriytyvät, mikä mahdollistaa suuremman kantaman ja kiertoradan.

Suorituskyky ja käyttökohteet: Työntövoima sekä spesifinen impulssi (ISP) kuvaavat tehokkuutta. Kantama ja hyötykuorma määrittelevät, millä tavoin raketti saavuttaa halutun radan. Merkittäviä ohjelmia ovat Saturn V, Ariane 5/6 sekä Falcon 9/Heavy.

Turvallisuus ja sääntely: Rakettilennot vaativat viranomaisten lupia, lennonvalvontaa ja ilmatilan hallintaa. Tutkimus- ja kaupallinen toiminta huomioivat ympäristö- ja turvallisuuskysymykset sekä kansainväliset sopimukset.