Avaruusromu

Avaruusromu (space debris) on Maata kiertävien kappaleiden kokonaisuus, jotka eivät nykyisin palvele mitään tarkoitusta. Se koostuu sekä suurista, seurattavista loskeista kuten vanhoista satelliiteista ja käytöstä poistetuista rakettipäätöksistä että pienemmistä sirpaleista, jotka syntyvät törmäysten, räjähdysten sekä osien irtoamisen seurauksena. Avaruusromun muodostuminen on jatkuva prosessi, joka johtuu muun muassa käytöstä poistettujen laitteiden epätäydellisestä varastoinnista, suunnittelemattomista purkutoimista ja uusien rakettien laukaisujen aikana tapahtuvista päästöistä.

Kiertoradat jakautuvat pääasiassa maapallon aliseen kiertorataan (LEO), keskikokoiseen (MEO) ja geostationaariseen (GEO) kiertoratoihin. Suurin osa avaruusromusta sijaitsee LEO-alueella, jossa kaupallinen ja valtion satelliittiaktiivisuus on tiheintä. Suuremmat kappaleet (> noin 10 cm) voidaan yleensä seurata sekä ennustaa niiden kiertokulun muutokset, kun taas pienemmistä sirpaleista on vielä epätarkkaa tietoa ja niiden määrä sekä koko voivat suuresti vaihdella.

Vaarat ja seuranta: Avaruusromu muodostaa merkittävän törmäysriskin toimiville satelliiteille ja avaruusasemille sekä lisää avaruusympäristön kaaosta. Vaikka suurin osa romusta paljastuu Maahan vasta vuosien tai vuosikymmenten aikana, pienemmätkin fragmentit voivat aiheuttaa vahinkoja korkeilla nopeuksilla. Kartoitus- ja seurantajärjestelmät (esimerkiksi radar- ja optiset näytöt) seuraavat suurimpia kappaleita, kun taas pienempiä se mm. malleilla arvioidaan.

Toimenpiteet: Kansainväliset ohjeistukset korostavat kehityksen aikana tapahtuvaa romun lähtemistä kiertoradalle, onnettomuuksien ehkäisyä sekä käytöstä poistamisen jälkeistä loppuun saattamista (deorbitointi, groaattori, pysäyttäminen). Gaon toimenpiteet, kuten passivaatio, poistuvat etähallinnat ja loppuun jääminen, ovat olleet keskeisiä. ADR- (aktiivinen avaruusromun poisto) tutkimukset ja kokeet, kuten ESA:n RemoveDEBRIS -ohjelma, ovat edistyneet, mutta laajamittaiset käytännön ratkaisut ovat vielä kehitteillä. Kansainväliset toimijat, kuten YK:n Oikeusavullinen tilasto (UNOOSA) ja kansainväliset IADC-ohjeistukset, ohjaavat rajat ja käytännöt romukierteen minimoimiseksi.