Automaattisäätöjärjestelmiä

Automaattisäätöjärjestelmiä, tai englanniksi automatic control systems, käytetään laajasti eri teollisuudenaloilla ja sovelluksissa prosessien ohjaamiseen ja hallintaan. Tavoitteena on ylläpitää tiettyä tilaa tai arvoa, jota kutsutaan säätösuureeksi, halutussa arvossa häiriöistä huolimatta. Yksinkertaisimmillaan automaattisäätöjärjestelmä koostuu mittauslaitteesta, säätimestä ja säädettävästä kohteesta. Mittauslaite, kuten anturi, havaitsee säätösuureen nykyisen arvon ja vertaa sitä haluttuun asetusarvoon. Säätölaite, tyypillisesti tietokone tai ohjelmoitava logiikka (PLC), laskee eroavaisuuden perusteella ohjaussignaalin. Tämä signaali lähetetään sitten toimilaitteelle, joka vaikuttaa säädettävään kohteeseen, esimerkiksi säätämään venttiilin asentoa tai moottorin nopeutta, palauttaen säätösuureen lähemmäksi asetusarvoa.

Automaattisäätöjärjestelmiä voidaan luokitella useilla tavoilla. Yksi yleinen jaottelu on avoimeen ja suljettuun säätöön. Avoimessa säätöjärjestelmässä ohjaus perustuu ennakkotietoon eikä se reagoi muutoksiin järjestelmän tilassa. Suljetussa säätöjärjestelmässä, joka on yleisempi, mittauslaite antaa jatkuvasti palautetta säätösuureen tilasta, jolloin säätölaite voi korjata mahdollisia poikkeamia. Lisäksi säätöjärjestelmät voivat olla lineaarisia tai epälineaarisia riippuen niiden matemaattisesta mallista, ja ne voivat olla jatkuvia tai diskreettejä sen mukaan, miten aika ja signaalit käsitellään. Teollisuudessa automaattisäätöjärjestelmät mahdollistavat prosessien tehokkuuden, laadunvarmistuksen ja turvallisuuden parantamisen, vähentäen samalla tarvetta jatkuvalle manuaaliselle valvontaan ja toimenpiteisiin.