Autoimmuuniperäisiin

Autoimmuuniperäisiin viittaa sairauksiin tai oireisiin, joille on ominaista, että immuunijärjestelmä kohdistuu elimistön omiin kudoksiin tai soluihin. Tällainen vääristynyt immunreaktio voi esiintyä paikallisesti yhdessä elimessä tai laajemmin elinten ja kudosten järjestelmässä. Sairauksien synty on monimutkainen yhdistelmä perinnöllisiä tekijöitä, ympäristötekijöitä ja immuunijärjestelmän häiriintynyttä toleranssia, jolloin autoreaktiiviset B- ja T-solut sekä autoantikehitteet voivat hyökätä omia kudoksia vastaan.

Autoimmuuniperäisiä sairauksia voidaan luokitella organispesifisiin, joissa immuunihyökkäys kohdistuu tiettyyn elimeen (esimerkiksi haiman insuliinituotantoa häiritsevä tyypin 1 diabetes tai kilpirauhassyömyyden autoimmuuninen muoto), sekä systemaattisiin tai monielinvaikutteisiin sairauksiin, kuten lupus erythematosus, reumatoidinen artritis ja skleroderma. Myös suolistosairaudet, keliakia sekä neurologiset tilat kuten multiple sclerosis kuuluvat autoimmuuniperäisiin. Oireet ja vakavuus vaihtelevat suuresti, ja sama sairaus voi ilmetä eri ihmisillä eri tavoin.

Diagnostikkaan vaikuttavat kliiniset oireet sekä laboratoriotutkimukset, joissa voidaan havaita autoantikehiä tai autoantigeeneja (esim. autoantibodit), tulehduksen merkkiaineita ja elimen toiminnan muutoksia. Hoidon perusperiaatteisiin kuuluu immuunivastauksen hillitseminen sekä oireiden ja elimen toiminnan ylläpitäminen. Käytettyjä keinoja ovat kortikosteroidit, disease-modifying antirheumatic drugs (DMARDs), biologiset ja kohdennetut lääkkeet sekä elintapojen ja riskitekijöiden hallinta. Hoito on usein elinikäistä ja vaatii säännöllistä seurantaa infektioriskin sekä haittavaikutusten vuoksi.

Tutkimus autoimmuuniperäisten sairauksien mekanismeista ja yksilöllisen hoidon kehittämisestä etenee, ja tieto auttaa parantamaan ennustetta sekä elämänlaatua sairastavilla potilailla.