Asentopohjaiset

Asentopohjaiset on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmiä, menetelmiä tai analyyseja, joissa toiminnan tai päätöksen taustalla on asento tai asennon tila. Etymologisesti termi muodostuu sanoista asento (position, posture) ja -pohjainen (based on), ja sitä käytetään sekä yksikössä että monikossa (asentopohjainen, asentopohjaiset).

Käyttökonteksteja ovat muun muassa robotiikka, tietokonenäkö, liikkeen analysointi ja ergonomia. Esimerkiksi asentopohjaiset ohjausjärjestelmät pyrkivät tekemään päätöksiä asennon perusteella, ja tietokonenäössä asennon estimointiin perustuvat ominaisuudet voivat auttaa tunnistamaan, mitä esine tai henkilö tekee.

Periaate perustuu asennon estimointiin sensoroinnista saatavilla tiedoilla. Tieto kerätään usein kameroista sekä liike- ja asentoantureista (esim. kiihtyvyys- ja gyrosensorit), ja asennon arvojen yhdistämiseen käytetään tilan estimaation menetelmiä. Tuloksena syntynyt asennotieto ohjaa toimintoja tai analyysiä.

Haasteita ovat muun muassa mittausvirheet, ympäristön muutos ja tarpeet real-time-suoritukselle. Myös anturien yhteensopivuus, tiedon synkronointi ja laskennallinen monimutkaisuus vaikuttavat käytännön sovelluksiin. Asentopohjaiset lähestymistavat korostavat selkeyttä ja tulkittavuutta, mutta ne vaativat huolellista virheenkorjausta ja validointia.

Termiä käytetään pääosin teknisessä ja soveltavassa kontekstissa; se on yleisempi suomalaista teknistä kirjallisuutta kuin arkikielessä. Liittyviä käsitteitä ovat asento, asennon estimointi ja liikemallinnus.