Asennuspinnat

Asennuspinnat ovat pintoja tai alueita, joille laite, komponentti tai rakennelma asennetaan. Niiden tehtävänä on tarjota tuki, varmistaa oikea sijainti ja siirtää kiinnitys- sekä kuormitusvoimia sekä mahdollistaa liitännät. Asennuspinnat voivat olla suoria tai geometrialtaan monimutkaisempia ja ne valmistetaan useimmiten metallista, muovista tai komposiitista. Pinnan laatu, suoruus ja tasaisuuden toleranssit vaikuttavat kiinnityksen lujuuteen sekä asennusvarmuuteen.

Yleisimmät piirteet ovat kiinnitysreiät ja reikämallit, kierteet, urat sekä mahdolliset ledinkohdat tai ohjausurat. Kiinnitysmenetelmät voivat olla mekaanisia (ruuvit, pultit, niitit), hitsaus, liimaus sekä erilaiset lukitus- ja snap-ratkaisut. Pintakestävyys sekä tarkat toleranssit vaikuttavat siihen, millä tavoin ja millaisiin ympäristöihin asennuspinnat soveltuvat.

Standardointi: useimmat asennuspinnat noudattavat kansainvälisiä tai kansallisia standardeja (kuten ISO-, DIN- ja EN-standardeja), jotka määrittelevät kiinnitysrei’iden keskikohdat, etäisyydet, kapasiteetit sekä pintakäsittelyvaatimukset.

Sovellukset: Elektroniikassa asennuspinnat voivat tarkoittaa piirilevyjen kiinnitysalueita sekä moduulien kiinnityslevyjä. Rakennusalalla ne ovat seinä-, lattia- tai kattokiinnityslevyjä sekä kiinnitysprofiileja. Teollisuuskoneissa ne toimivat alustoina, joihin kone- tai laiteosat kiinnitetään sekä mahdollistavat sijainnin ja säätömahdollisuudet.

Suunnittelussa huomioitavia seikkoja ovat kuormitus- ja tärinänkestävyys, lämpötilavaihtelut, ympäristöolosuhteet (korroosios ja kemikaalinen kestävyys), materiaalien yhteensopivuus sekä toleranssien hallinta.