Arpikudokset

Arpikudokset eli arpeutunut kudos on sidekudosta, joka muodostuu haavan paranemisen aikana. Se korvaa vaurion kohdan normaalin kudoksen, mutta sen rakenne ja toiminta poikkeavat alkuperäisestä. Arpikudoksen koostumus ja arpin muodostuminen voivat johtaa jäykkyyteen, pigmentaatioeroihin sekä toiminnallisiin muutoksiin riippuen alueesta ja haavan suuresta.

Parantumisprosessi etenee yleensä kolmessa vaiheessa: tulehdus, proliferatiivinen vaihe ja remodeloitumisvaihe. Fibroblastit tuottavat kollageenia, joka järjestäytyy uudella tavalla. Arpikudoksessa kollageenin koostumus ja järjestäytyminen voivat poiketa normaalin ihon rakenteesta; yleisesti arpikudoksessa on runsaasti kollageenia tyypin I, ja sen elastisuus sekä verenkierto voivat olla vähäisempiä kuin terveessä ihossa.

Arpikudokset jaetaan usein erilaisten ominaisuuksien mukaan. Hypertrofinen arpi pysyy haavan rajojen sisällä ja muodostaa koholla olevaa arpeumaa. Keloidi taas kasvaa haavan rajojen yli ja voi levitä ajan myötä. Eri arvityyppien esiintymiseen vaikuttavat geneettiset tekijät, ihoalue, vammaus ja mittava tulehdushaava.

Kliinisesti arvet voivat vaikuttaa esteettisesti ja välillä aiheuttaa kipua, kutinaa tai liikkeen rajoituksia, erityisesti nivelten tai jänteiden läheisyydessä. Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon; lisätutkimuksia tehdään harvoin.

Hoito ja ehkäisy painottuvat haavan oikeaan hoitoon ja arven vähentämiseen. Käytettyjä menetelmiä ovat silikonigeelit ja painehoito, intraleskaaliset kortikosteroidipistokset hypertrofisille ja keloideille, laser- ja värinähäivehoidot sekä joissain tapauksissa kirurginen revision. Keloideilla hoidossa on usein harkittava riskien ja hyötyjen tasapainoa; joissakin tapauksissa käytetään säteilyhoitoa. Ennuste vaihtelee arvetyypin ja hoitovasteen mukaan; arven kyky parantua ja tasoittua paranee yleensä kuukausista useisiin vuosiin.