Argumentointitapoja
Argumentointitapoja tarkoittaa keinoja, joilla väitteet esitetään, perustellaan ja puolustetaan sekä vastustetaan vastaväitteitä. Ne kattavat sekä loogiset päättelyt että uskottavuuteen ja tunteisiin vetoavat keinot, ja niitä käytetään kaikissa keskustelu- ja kirjoitushetkissä.
- Logos (looginen argumentointi): päättely premisseistä johtopäätökseen, usein deduktio tai induktio, sekä tilastot ja tutkimusnäyttö.
- Ethos (uskottavuus): puhujan uskottavuus, asiantuntemus, rehellisyys ja eettisyys vaikuttavat siihen, miten väite otetaan vastaan.
- Pathos (tunteisiin vetoaminen): tarinankerronta, arvot ja tunteisiin vaikuttaminen voivat tukea argumenttia, kunne se on asiallisesti toteutettu.
- Esimerkit ja analogiat, jotka selkeyttävät ja konkretisoivat väitettä.
- Faktat ja todisteet: tutkimukset, tilastot, asiakirjat ja havainnot.
- Rakenteellinen toteutus: väite – todiste – johtopäätös; vastaväitteiden käsittely ja refutaatio.
Vaaralliset virheet ja heikoimmat kohdat
- Ad hominem: hyökkäys henkilöä vastaan sen sijaan, että osoitettaisiin väitteen heikkous.
- Straw man: vastapuolen väite tulkitaan väärin tai liioitellaan, jotta sen kumoaminen on helpompaa.
- Slippery slope: perusteeton usko, että pienestä askeleesta seuraa äärimmäinen seuraamus.
- False dilemma: kahden vaihtoehdon asettaminen ja muun poistaminen.
- Hasty generalization: hätiköity yleistys perustuu riittämättömään näytteeseen.
- Post hoc ergo propter hoc: A:n seuraaminen B:n vuoksi tulkitaan A:n syyksi.
- Auktoriteetin pantas veto: vetoetaan auktoriteettiin ilman relevanttia riittävää näyttöä.
Hyvä argumentointi on selkeää, relevanttia, riittävän laaja-alaista ja johdonmukaista. Lähteet tulisi ilmoittaa luotettavuuden varmistamiseksi, ja väitteet