Argumentaatiokehyksien

Argumentaatiokehyksien (argumentaatiokehykset) ovat abstrakti malli, jota käytetään formalisoimaan ristiriitaista argumentointia. Ne consistuvat kahdesta pääosasta: joukosta argumentteja ja niiden välisestä hyökkäys- tai esto-suhteesta, jossa jokin argumentti voi kumota tai haastaa toisen.

Ajatuksen tavoitteena on tarjota kehyksiä, joiden avulla voidaan arvioida, mitkä argumentit voivat tulla hyväksytyiksi erilaisissa semantiikoissa. Yleisiä on eritellä konfliktittomat joukot (conflict-free sets) sekä niissä olevien argumenttien puolustuskykyä: Admissible- ja sen laajennokset. Erilaiset semantiikat määrittelevät, millaisia laajennoksia hyväksytään, esimerkiksi complete-, preferred-, grounded- ja stable-semantiiikot. Grounded-laajennos on yleensä yksikäsitteinen ja pienin täydellinen laajennos, kun taas preferred-laajennokset voivat olla useita ja niitä käytetään usein skeemassa skeptistä tai credulista hyväksyntää.

Alkuperäisenä teoreettisena kehikkona pidetään Phan Minh Dungin vuonna 1995 julkistamaa AF-mallia, joka esitteli abstraktin, ei-strukturoitua tapausta, jossa argumentit ja niiden väliset hyökkäykset riittävät ristiriitojen analysointiin. Tässä perusmallissa ei ole otettu huomioon argumenttien sisäistä rakennetta, vaan keskitytään pelkkiin suhteisiin.

Argumentaatiokehyksiä on kehitetty laajasti, ja niihin kuuluu variantteja kuten ASPIC+, jotka huomioivat rakenteellisen sisällön, sekä arvojoukkoihin tai prioriteetteihin perustuvat kehykset. Niitä sovelletaan muun muassa tekoälyssä, lainopillisessa argumentaatiossa, monien agenttijärjestelmien vuorovaikutuksessa sekä päätöksenteon tukena ristiriitatilanteissa. Laskennan vaikeus riippuu semantiikasta; käytännössä ongelmien ratkaiseminen voi olla epävarmaa ja laskennallisesti vaativaa.