Antimikrobilääkeresistenssi

Antimikrobilääkeresistenssi, eli antibioottiresistenssi, tarkoittaa ilmiötä, jossa mikro-organismit, kuten bakteerit, virukset, sienet tai loiset, kehittävät vastustuskyvyn antimikrobisia lääkkeitä vastaan, jotka aiemmin olivat tehokkaita niiden tuhoamiseksi tai kasvun estämiseksi. Tämä ilmiö on luonnollinen evolutiivinen prosessi, mutta sen nopeuttaminen on huolestuttavaa ihmisten terveyden kannalta. Antimikrobiresistenssi johtaa siihen, että yleisimmät infektiot muuttuvat vaikeammin hoidettaviksi ja voivat aiheuttaa vakavampia terveysongelmia, lisääntyneitä sairaalahoidon tarpeita ja kuolleisuutta.

Resistenssin kehittymistä edistävät useat tekijät. Yksi keskeisimmistä on antimikrobisten lääkkeiden liiallinen ja virheellinen käyttö ihmisillä ja eläimillä. Kun lääkkeitä käytetään tarpeettomasti tai hoidot keskeytetään ennenaikaisesti, eloonjääneet mikrobit voivat kehittää resistenssin. Myös riittämätön hygienia ja tartuntojen torjunnan puutteet edistävät resistenttien mikrobien leviämistä. Elintarvikeketju, erityisesti tehotuotanto, jossa antimikrobisia aineita käytetään eläinten kasvun edistämiseen tai sairauksien ehkäisyyn, on myös merkittävä resistenssin leviämisen lähde.

Antimikrobilääkeresistenssin torjunta vaatii monipuolisia toimia. Näitä ovat muun muassa antimikrobisten lääkkeiden järkevä käyttö terveydenhuollossa ja maataloudessa, uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehittäminen, hygienian parantaminen ja infektioiden ehkäisy toimenpiteet sekä kansainvälinen yhteistyö tilanteen seuraamiseksi ja hallitsemiseksi. Resistenssin torjunta on globaali haaste, joka edellyttää kaikkien toimijoiden, niin yksilöiden kuin instituutioidenkin, panosta.