Aluskasvillisuus

Aluskasvillisuus tarkoittaa metsän latvuston alapuolella sijaitsevaa kasvilajistoa. Siihen kuuluvat sanikkaiset, ruoho- ja köynnöskasvit sekä pienikokoiset pensaat, kun taas bryofyytteinä esiintyvät sammalet ja jäkälät muodostavat usein maakerroksen peitteen. Aluskasvillisuus voidaan nähdä useiden kasvuryhmien vuorovaikutuksesta, jotka selviytyvät runkojen ja lehväkasvillisuuden varjoisessa alivuorovaikutuksessa.

Aluskasvillisuuden muodostuminen ja koostumus määräytyvät pääasiassa valon määrän, maaperän kosteuden ja ravinteiden sekä mikrokliinin mukaan. Tiiviin latvuston laminaatissa valon määrä on vähäistä, mikä suosii varvikon, varpukasvillisuuden ja varjoa sietävien sanikkaisten kehitystä. Maaperän kosteus ja physiikka sekä maaperän ravinnepitoisuus vaikuttavat siihen, mitkä lajit menestyvät. Myös maaston topografia, maaperän happamuus sekä alueelliset ilmasto-olosuhteet ohjaavat aluskasvillisuuden rakennetta.

Rakenteeltaan aluskasvillisuus tarjoaa elinympäristön monille hyönteisille, selkärankaisille sekä mikrobiyhteisöille. Se vaikuttaa maaperän suojaukseen, ravinteiden kiertoon ja palautumiseen sekä osallistuu suurten kasvu- ja valintaprosessien osana ekosysteemin dynamikkaan. Aluskasvillisuus on herkkä häiriöille kuten hakkuut, palotapahtumat ja maaperän fyysiselle kantavuudelle aiheutuville vaurioille, joiden seurauksena lajisto voi muuttua nopeasti.

Metsänhoidossa aluskasvillisuuden tila ja monimuotoisuus ovat keskeisiä seurattavia indikaattoreita. Erihoitojen vaikutuksia, kuten harvennusten ajoitusta ja uudistushäiriöitä, tarkastellaan usein kokonaisekosysteemin terveydentilan näkökulmasta, jotta voidaan tukea sekä kasvillisuuden monimuotoisuutta että metsän tuotoksia.