Alistuskonjunktioiden

Alistuskonjunktioiden (alistuskonjunktioiden) ovat kieliopillinen luokka konjunktioita, jotka aloittavat alilauseen ja yhdistävät sen päälauseeseen. Riippuvaiset lauseet eivät voi esiintyä itsenäisesti, vaan niiden merkitys rakentuu suhteessa päälauseeseen alistuskonjunktioiden avulla.

Alistuskonjunktioiden avulla ilmaistaan erilaisia suhteita: ajallinen, syy, ehto, tarkoitus, tapa ja erityisesti myös konjunktiot, jotka ilmaisevat epävarmuutta tai myönteistä-konfessiona. Yleisimmät alistuskonjunktiot ovat esimerkiksi ajallinen kun, ennen kuin, sen jälkeen kun; syyksi usein käytetyt koska ja siksi että; ehto- tai mahdollisuussuhteet jos sekä mikäli; tarkoitussuhde sekä jotta ja että; sekä myönteisessä että vastapainoisessa mielessä vaikka sekä miten.

Esimerkkejä alistuskonjunktioiden käytöstä:

- Ajallinen: Kun satoi, jäin kotiin.

- Syy/selitys: Sait hyvän arvosanan, koska harjoittelit ahkerasti.

- Ehto: Jos sinulla on aikaa, tule tapaamaan.

- Tavoite: Hän opiskeli, jotta hän voisi päästä kokeeseen läpi.

- Myönteinen/concessio: Vaikka hän oli väsynyt, hän jatkoi.

- Miten/tapa: Hän teki tehtävän niin kuin opettaja neuvoi.

Käyttö ja syntaksi: alilauseen ja päälauseen väliin tulee usein välimerkki, ja alilause voi esiintyä ennen tai jälkeen päälausetta. Alistuskonjunktioiden oikea käyttö vaatii tyypillisesti sananlajimuutoksia ja lauseen lopullista rakennetta, jotta merkitys pysyy selkeänä. Näin ne muodostavat perustan monimutkaisille lauseyhteyksille suomen kielessä.