Alisteisuus

Alisteisuus on tila tai ominaisuus, jossa yksilö on alistuvainen toisten tahtoon ja valmis noudattamaan auktoriteetteja, sääntöjä sekä ryhmän normeja. Sanaa käytetään sekä arkipäiväisessä kielenkäytössä että tieteellisessä keskustelussa. Verbin alistaa ja -isuus-suffixin yhdistelmä kuvaavat prosessia ja laadun ilmenemistä: alistetuksi tulemista tai alistuvuuden tilaa.

Psykologiassa ja sosiologiassa alisteisuutta tarkastellaan vuorovaikutuksellisena ilmiönä, roolina tai taipumuksena; siinä voi näkyä alistuva käyttäytyminen, myöntyvyys, epävarmuus tai konflikteilta välttäminen. Tutkijat erottavat usein vapaaehtoisen, kontekstuaalisen alistuvuuden ja pysyvän taipumuksen, jolla voi olla vaikutuksia päätöksentekoon, neuvotteluihin ja valtasuhteisiin. Alisteisuus voi olla sopeutumisstrategia tiettyihin tilanteisiin, mutta se voi myös heikentää yksilön autonomia ja vaikuttaa hyvinvointiin, jos valtasuhteet ovat epätasapainossa.

Kulttuuriset normit vaikuttavat alisteisuuden kokemukseen. Joissakin ympäristöissä vaatimattomuus ja tottelevaisuus ovat arvostettuja, toisissa korostetaan itsenäisyyttä ja tasa-arvoa. Työpaikoilla ja perhe-elämässä alisteisuus voi muokata päätöksentekoa sekä vastavuoroista vuorovaikutusta, ja sitä voidaan nähdä sekä voimavarana että haasteena riippuen kontekstista ja valtasuhteista.

Alisteisuudelle läheisiä käsitteitä ovat alistuminen, riippuvuus ja itsenäisyys. Se voidaan tarkastella monelta eri näkökulmalta, eikä sitä pidä pitää yksiselitteisenä piirteenä ihmisessä.