Alihankintakäytäntö

Alihankintakäytäntö tarkoittaa organisaation käytäntöä ulkoistaa osa työstä tai palvelusta alihankkijoille. Tällainen järjestely jakaa tehtävät pääurakoitsijan ja alihankkijan kesken ja se voi koskea rakennus-, valmistus-, IT- tai palvelualan projekteja. Pääurakoitsija vastaa lopputuloksesta ja asiakkaalle toimitettavasta kokonaisuudesta, vaikka osa tehtävistä olisi ulkopuolisten tekijöiden hoidossa.

Alihankintaa käytetään yleisesti kapasiteetin kasvattamiseen, erikoisosaamisen hyödyntämiseen sekä kustannustehokkuuden parantamiseen. Se mahdollistaa suuremman joustavuuden, nopeamman projektin etenemisen ja riskien jakamisen, mutta vaatii huolellista suunnittelua ja hallintaa.

Käytännön ja sovellettavat säännöt vaihtelevat sopimuksen, sektorin ja lain mukaan. Pääurakoitsija vastaa usein sekä sopimuksen että lainsäädännön noudattamisesta alihankkijoiden osalta. Sopimuksessa voidaan edellyttää, että alihankkijoiden käyttö on ennalta hyväksyttyä, ja että ne sitoutuvat samoihin laatu-, turvallisuus- ja kestävän kehityksen periaatteisiin. Myös maksuehtojen ja aikataulujen hallinta, tiedonvaihto sekä IP-oikeudet on määriteltävä selkeästi.

Riskit liittyvät esimerkiksi laatuun, aikatauluihin, kustannuksiin, luottamuksellisuuteen ja lainsäädännön noudattamiseen. Haitallisinta voi olla toimituskatkosten aiheuttama projektin viivästyminen tai vastuukysymykset: pääurakoitsija on usein vastuussa asiakkaalle, vaikka osa työtä tehtäisiin alihankkijalla. Eettiset näkökulmat, kuten työolot, oikeudenmukainen palkkaus ja vastuullisuus, korostuvat yhä useammissa hankinnoissa.

Alihankintakäytäntöjen hallinta vaatii due diligence -prosesseja, säännöllistä suorituskyvyn seurantaa, auditointimahdollisuuksia sekä selkeitä sopimusehtoja ja viestintäkanavia.