Aktiivilietepohjaiset

Aktiivilietepohjaiset ovat jäteveden biologisia käsittelyjärjestelmiä, joissa orgaanisen aineen hajotus tapahtuu suspensoituneen bakteeri-biomassan (aktiivinen liete) välityksellä aerobisissa olosuhteissa. Ne muodostavat yleisen osan sekundaarisesta puhdistuksesta sekä kunnallisessa että teollisessa jäteveden käsittelyssä.

Periaate: Aeratorien avulla jäteveteen johdettava ilma tuottaa happea, jolloin mikrobit saavat hapen ja voivat hapettaa orgaanisia yhdisteitä. Biomassa kasvaa ja puhdistettu neste siirretään sekundaariseen selkeytykseen. Osa saostuneesta lietteestä palautetaan aeraatioaltaaseen (palautusliete) biomassan ylläpitämiseksi; yliliete käsitellään ja voidaan stabiloida ennen loppusijoitusta.

Konfiguraatiot: yleisiä ovat perinteinen CAS-järjestelmä, pidennetty aerointi sekä sekvenssikäsittelyreaktorit (SBR). Järjestelmät voivat toteuttaa nitrifikaatiota, denitrifikaatiota sekä biologista fosforinpoistoa sekä soveltua sekä kaupunki- että teollisuusjätevesiin. Eri vaihtoehdot antavat joustavuutta virtaus- ja kuormalähtöihin.

Käyttökohteet ja haasteet: Laajalti käytettyjä johtuen tehokkuudesta ja joustavuudesta, mutta ne kuluttavat runsaasti energiaa ilmapuhaltimien vuoksi ja tuottavat jäännösliete, jota on käsiteltävä.

Historia: Aktiivisen lietteen käsittelyä kehitettiin 1910-luvulla; Ardern ja Lockett osoittivat sen toimivuuden vuonna 1914. Siitä on tullut maailmanlaajuinen sekundaarisen käsittelyn standardi.