Ajanlaskujen

Ajanlaskujen käsitteellä viitataan järjestelmiin, joilla mitataan ja nimetään aikaa sekä järjestetään vuotta, kuukausia ja päiviä. Ajanlaskujen alalajeja ovat kalenterit sekä aikakausien tai ajanjaksojen järjestelmät. Kalenterit määrittelevät ajan jaksoja ja niiden kestoa, kuten päivä, kuukausi sekä karkauspäivät.

Historian saatossa monet kulttuurit kehittivät omia ajanlaskujaan. Muinaiset kalenterit saattoivat perustua aurinkoon, kuuhun tai niiden yhdistelmään. Antiikin Rooman julianinen kalenteri loi vuosiin 365 päivää, ja karkauspäivät lisättiin säännöllisesti. Gregorianinen kalenteri, jonka käyttöönotto alkoi 1500-luvulla, korjasi pitkän aikavälin virheitä ja on nykyisin maailmanlaajuisesti yleisimmin käytetty kalenterijärjestelmä.

Ajanlaskussa esiintyy myös eroja aikakausien merkinnässä, kuten BC/AD tai BCE/CE, joiden avulla jaetaan historia ennen ja jälkeen keskeisten tapahtumien. Nykyään aikakausien lisäksi korostuvat tekniset standardit, kuten ISO 8601, joka määrittelee päivämäärien ja aikaleimojen kirjoitusformaatit sekä yhteensopivuuden tietojärjestelmien kanssa, sekä Unix-ajanlaskennan epochin 1970-01-01 lähtien.

Ajanlaskujen tutkimus yhdistää arkeologiaa, historiaa, kielitiedettä ja tietotekniikkaa. Se auttaa ymmärtämään, miten yhteiskunnat ovat jaksottaneet ja rytmittäneet aikaa sekä miten kulttuuriset käytännöt ovat muokanneet ajanlaskua eri aikakausien kuluessa.