Aivorakenne

Aivorakenne viittaa aivojen rakenteelliseen järjestykseen ja alueiden erikoistumiseen. Yleisesti siihen kuuluvat suuria aivoja (telencephalon), väliaivot (diencephalon), aivorunko sekä pikkuaivot (cerebellum). Aivojen päätoiminnot ovat tiedonkäsittely, liikkeen säätely, tunteet ja homeostaattinen säätely.

Suuria aivoja eli telencephalon muodostaa aivokurkiaiset sekä aivokuori ja sen alla oleva valkea aine. Aivokuori on harmaan aineen kuorikerros, joka on jaettu neljään päälohkoon: otsalohko, päälälohko (parietaalinen), takaraivolohko (occipital) ja ohimolohko. Telencephalonissa sijaitsevat limbinen järjestelmän osat (esimerkiksi hippokampus ja amygdala) sekä basaaliset gangliat, jotka osallistuvat muistiin, tunteisiin ja liikkeen suunnitteluun.

Väliaivot koostuvat thalamuksesta, hypotalames­ta sekä lähialueista. Thalamus toimii aistiväylänä ja projisoi tietoa aivokuorelle. Hypotalamus säätelee homeostaasia, hormonaalista toimintaa sekä autonomista hermostoa ja unirytmiä. Epithalamus ja subthalamus kuuluvat myös tämän alueen osiin.

Aivorunko sisältää keskiaivot (mesencephalon), ponsin ja medulla oblongatan. Se yhdistää aivot ja selkäytimen sekä ohjaa elintoimintoja kuten hengitystä, sydämen toimintaa ja verenkiertoa sekä elimistön refleksejä. Pikkuaivot vastaavat liikkeen koordinaatiosta, tasapainosta ja motorisen oppimisen hienosäädöstä.

Aivot ovat nestevälitteisen aivokudoksen ympäröimiä ja niiden toiminta on kiartava verkosto. Aivokalvot (dura mater, arachnoidea, pia mater) ja veren-aivoeste suojaavat ja ravitsevat aivoja. Aivorakenteet kehittyvät sikiöaikana neural putken muodostumisesta, ja niiden toiminta määrittää monia kognitiivisia ja motorisia kykyjä sekä säätelytoimintoja.