keskiaivot

Keskiaivot (mesencephalon) ovat aivorungon keskiosa, joka sijaitsee väliaivojen (diencephalon) ja ponsin välillä. Ne muodostavat yhteyden aivokuoren ja alhaisemman aivorungon välillä sekä toimivat sekä sensorisen että motorisen informaation käsittelyn keskuksina. Keskiaivot osallistuvat silmä- ja päänliikkeiden säätelyyn sekä eräisiin aisti- ja autonomisiin refleksiprosesseihin.

Anatomisesti keskiaivot voidaan jakaa ventraalista löytyvään crus cerebriin sekä dorsaalisesti sijaitseviin tectum- ja tegmentum-alueisiin. Keskiaivon läpi kulkee aqueductus cerebri, jonka kautta kolmas ja neljäs aivokammio ovat yhteydessä.

Ventraalisessa tegmentumissa sijaitsevat muun muassa retikulaarinen muodostuma, punainen ydin (red nucleus) ja musta aine (substantia nigra), sekä periaqueductal gray -alue. Dorsaalisesti sijaitsevat visuaalisia ja kuulollisia refleksikeskuksia käsittelevät rakenteet. Keskiaivon ydinalueisiin liittyvät myös III- ja IV-aivohermojen (oculomotorinen ja trochlearinen) radat ja ydinalueet, kuten Edinger–Westphalin ydin III-nerveen.

Toiminnot: Keskiaivot osallistuvat liikkeiden säätelyyn, erityisesti silmäliikkeisiin ja pään asentoon sekä kehon asennon ylläpitämiseen. Ne sisältävät dopaminergisiä projektioita mustasta aineesta sekä yhteyksiä keskushermoston motorisiin ja sensorisiin järjestelmiin.

Kliininen merkitys: Keskiaivopuudutukset voivat aiheuttaa oculomotorisen halvauksen (III-nerve), silmien liikkeen koordinaation häiriöitä sekä liike- ja ataksiaoireita. Klassisia keskiaivon syndroomien esimerkkejä ovat Weberin ja Claude’n oireyhtymät, jotka liittyvät samanaikaisesti liikuttimien ja vartalonliikkeiden hallintaan osallistuvien rakenteiden vaurioihin.

Kehitys: Keskiaivot kehittyvät aivorungon mesencephalonista neural tube -kehityksen aikana.