Ahdistuksen

Ahdistus on subjektiivinen tunne, jossa koetaan huolestuneisuutta, pelkoa tai jännitystä. Suomessa ahdistus kattaa sekä lievän arjen ahdistuksen että kliinisen, merkittävän ahdistuneisuuden. Ahdistuksen genetiivimuotoa, ahdistuksen, käytetään ilmaisuissa kuten ahdistuksen oireet tai ahdistuksen hoito.

Ahdistuksen taustatekijät ovat monimuotoisia: perinnöllinen alttius, temperamentti, pitkäkestoiset stressitekijät, traumaattiset kokemukset sekä sairaudet tai eräät lääkeaineet ja aineet kuten kofeiini voivat vaikuttaa. Ahdistus voi ilmetä yleisenä ahdistuksena, paniikkikohtauksina tai sosiaalisena ahdistuksena.

Oireisiin kuuluvat jatkuva huolestuneisuus, levottomuus, keskittymisvaikeudet, lihasjännitys sekä univaikeudet. Fyysiset oireet voivat sisältää sydämentykytyksiä, hikoilua, huimausta tai vatsavaivoja. Ahdistus voi heikentää toimintakykyä ja johtaa välttelyyn tai sosiaalisen eristäytymisen lisääntymiseen.

Diagnoosi perustuu haastatteluun sekä standardoituihin mittareihin. Tyypillisiä muotoja ovat yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö ja sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö sekä eräät fobiset häiriöt. Ahdistus voi esiintyä yhdessä masennuksen tai muiden mielenterveysongelmien kanssa.

Hoito on yleensä monipuolista ja yksilöllistä. Käytetään psykoterapiaa, erityisesti kognitiivis-behavioraalista terapiaa, sekä mahdollisesti lääkehoitoa, kuten SSRI- tai SNRI-lääkkeitä. Myös elintapamuutokset, unihygienia sekä stressinhallintatekniikat tehostavat hoitoa.